IRC-Galleria

Joita minä en omista.

Meri kuvastaa tarkoitustani,
sade todistaa tavoitteitani,
ilma verhoaa läsnäoloni,
tuuli paljastaa olemassaoloni.

---

Kun sää muuttuu, niin minäkin.
Niin kuin meri vuorottelee, niin minäkin.
Tuhannet kasvot jokaisessa aallossa.

---

Jotka minä omistan.

Tämä paikka on paha.
Tähän paikkaan ihminen turtuu.
Se on refleksi.

---

Minä en ole enää ensi keväänä
täällä.
Minä muutan pois.
Enkä minä tiedä,
millainen on uusi koti.

Vain osoite on tiedossa.
Se paljastettiin eilen.
"Kaikki
on nyt lyöty lukkoon.
Sinä muutat."
Ja minä olin onnellinen.
Vaikka en tiennytkään,
minne muuttoauto vie.

Huomaamaton hymy,
kun se kerrottiin isälle.
Mutta suupielet laskeutuivat,
kun muistin sisarukset.

Ikävän tunne oli
tuttu minullekin.
Minua rakastetaan.
Ja rakastaminen sattuu.
Joskus.
Sain iskuja.

Sulkiessani silmät epähuomiossa
näin unissa siskon
ja veljen.
Aamulla on kaikki paremmin.
Silloin ei ollut jäljellä muistoja unista.

Minun ei tarvitse pakata.
Uusi elämä odottaa.
Ja minä en pelkää.
Enemmän he kuin minä.
"Ei heidän tarvitsisi",
minä sanon.
Mutta tiedän,
että heidän kuuluu pelätä.

Hei-hei rakas sisko
ja rakas veli.
Minä rakastan teitä.
Mutta nyt on aika.
Kulkea uuteen.
Nähdään taas.

---

On jo ihan liian
myöhä, jotta
kannattaisi edes yrittää
kirjoittaa.

Mutta minä haluaisin
kirjoittaa.
Salaisuudet ja hiljaisuus
pois.

Kuulkaa kaikki.
Minä en häpeä.
Ei minun tarvitse.
Eihän.

---

Minä pelkään
maailmaa ja
ihmisiä.
Katseita ja
sanoja.

---

Eikö siinä ollutkin
aika isoja asioita.

Pitäisikö
minun pienen
ihmisen
käyttää kaikki
rohkeuteni riekaleet.

Pitäisikö
ottaa kaikki pahan päivän
varalle tarkoitettu
uskallus yhdellä
kertaa ja
riskeerata.

Mitä jos kaikki
menee pieleen.
Mitä jos kaikki
muuttuu.
Mitä jos kaikki
nauravat
ilkeätä naurua.

---

Minä tiedän
näen
tunnen
maailman.
Julma paikka.
Kova paikka
ja tunteeton.

Kai sinäkin tiedät.
Ja silti kehotat
tyhjentämään repun
kivistä.

"Jätä ne tienreunaan."
Minä en ole uskaltanut.
Minä en uskalla.

Koska minä pelkään.

Sinuakin.

---

Rajat ovat olemassa.
Minä tiedän.
Joskus olen matkannut
lähelle niitä,
mutta aina olen
palannut.

Jos tuntisi rajaseudut,
voisi elää sisäpuolella
hyvillä mielin
vailla turvattomuuten
häivää.

Kukaan ei ole näyttänyt
karttaa.
Mutta kaikki tietävät,
mitä seuraa,
jos ylittää rajan.

---

Kokoan sinulle rasiallisen
minua.
Avattuasi kannen
löydät ainakin
niitä ehjinäsäilyneitä
kyyneleitäni,
viimekesäisten kenkieni
kengännauhalla sidotun
kangaspussillisen
kaikuja hymykuopastani,
kuplamuovilla suojatun
lasipullon,
harjaamattomien
juuripestyjen hiusteni
tuoksua,
valokuvasarjan
selittämättömistä katseistani,
sanomattomia ajatuksia sinusta,
sateesta ja pihan
puista.

---

Kaikilla on omat vakiosanat.
Minullakin.
Ne paljastuvat.
Ja ovat jo.
Ne kertovat
enemmän kuin muut.
Kerro niiden merkitys kolmella.
Ja etsi niistä
kaksoismerkitykset.

---

Kahtatoista vailla yksi.
Keskiyöllä.
Katselen katulampun
hailakkaa valoa
ja takana hengittävää koivua.

Taustamusiikkina kysymys siitä,
mikä minusta
tulee ?
Millainen tie minulle on
annettu kuljettavaksi ?
Mitä minun pitäisi
tehdä ?
Millä kadulla ei ole
ketään ?

Kukaan ei tule, vaikka
minä tuijotan.
Ei ketään,
keltä kysyä.
Ei ketään vastaamassa.

Autot eivät pysähdy.
Ne tietävät tiensä.
Niiden ei tarvitse
pysähtyä.

---

Miten minusta tuli
tällainen ?
Miksi minusta tuli
tällainen ?
Mikä minuun vaikutti
näin ?
Miksi minä olen täynnä
kysymyksiä ?
Miksi en löydä vastauksia ?
Milloin ?

Kaikkialla kysymys.
Eikä mikään ole selvää.
Auttakaa.
Olen eksynyt.
Suistuin pois
viivalta.

---

Miksi sinä yhä puhut minulle ?
Koska sinulla on tylsää.
Kaikki on hyvin,
mutta sinulla on tylsää.
Muutanko minä jotain ?

---

Riveittäin paskaa.
Niinpä.
Älä lue
paskaa.
Et opi mitään uutta.
Etkä saa yhtään
vastausta.

Tähän se aina viimein johtaa.
Toteamukseen,
että kaikki on paskaa.
Ja kysymyksiin ei löytynyt
yhtään uutta vastausta.
Ainut seuraus kaikesta oli
se, että nyt kannettavana
on uusia kysymyksiä.
Kiitos vain suuresti.

---

Olen
joskus
osannut
kirjoittaa.

Joskus.

Pitäisi
kirjoittaa
enemmän
kaunokirjoituksella.

Oppisi
paremmaksi.

Se olisi
hienoa.

Vai mitä ?

Todellakin
en ole lukenut
olen enää

jumittunut !