minun olematon luovuuteni on kadonnut jonnekin arkipäiväiseen suorittamiseen. päässäni on vain tylsiä ajatuksia, en koskaan keksi mitään uutta ja kuljen aamusta iltaan tyhjä katse sieluni peileissä. minulla ei ole huumorintajua, minua ei naurata. välillä en edes muista kuka olen! vaadin itseltäni liikaa. haluan olla erityinen hinnalla millä hyvänsä - haluan olla paras, iloisin, mukavin! onko tässä jotain ristiriitaista?
pää on kipeä joka päivä. haluaisin mennä nukkumaan ennen kymmentä, mutta en kynsienpureskelultani ehdi. päässäni pyörii hetkittäin jopa skitsofreenisia mietteitä. kuvittelen asioita ja samalla pelkään, etten kuvittelekaan. koko ajan pelottaa, että saan potkut.
joka päivä odotan, että päähäni yhtäkkiä pulpahtaisi se aihe, josta voisin kirjoittaa kirjan. sillä minä haluaisin kovasti kirjoittaa.