IRC-Galleria

Niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Haluaisin vain istua tässä kirjoittelemassa kaiken maailman jutuista. Sen siitä saa, kun ei ole elämää.

Tänään menen kirjallisuuden poetiikan luennolle ja luulen olevani tosi sivistynyt. Jos siitä reissusta selviän hengissä, suuntaan mononi kohti keskustaa ja työpaikkaa. Ulkona on nyt kyllä niin liukasta, että ehkäpä murran vähintään ranteeni ja katkon pari hammasta matkalla. Jeejee.

Haluaisin olla kamalan huumorintajuinen ihminen. Haluaisin olla sellainen, että kaikki tykkäisivät musta ja mun jutuista. Haluaisin olla reilu ihminen ja hyvä ystävä. En koskaan selkäänpuukottaja.

Aamulla - kun saattelin yövierastani koululle - mietin siinä liukastellessani kuinka kotiavaimet ovat mahtava asia. Mun kotiavaimet oikein lämmittivät käsissäni nimittäin. Mulla on kotiavain! Mulla on koti! Pääsen sinne koska tahansa ja siellä mulla on aina hyvä olla. Muilla ei ole samanlaista avainta! Kaiken tämän paskan ja loskan keskellä mulla on oikeastaan kaksi kotia ja kaksi kotiavainta. Voi kuinka minä olen onnekas ihminen.