IRC-Galleria

viikon lomallani turkissa tein pientä tutkimustyötä turkkilaisten miesten koostumuksesta. listaan tähän ällöttävimmät ja ihanimmat miehet, joihin törmäsin matkallani. aloitan ihanimmista.

1. hilmi erdem, tuo alanyan taksinkuljettajien helmi! hilmi kuskasi meitä paikasta toiseen huokealla hinnalla. lisäksi kävi ilmi, että hilmillä ja mulla on enemmän yhteistä kuin voisi uskoa: mun siskon nimi on hElmi (tämä tieto nauratti hIlmiä), olen itsekin ajanut taksia, munkin iskä ajaa taksia ja myös mun pappa ajoi taksia! hilmi oli ihan huuli pyöreänä. sen mielestä oli omituista, että nainen ajaa taksia. alanyassa on kuulemma vain kaksi naistaksikuskia "and the other one is veeeeeeeery old", kertoi ystävämme hilmi. olisipa hauska tietää, kuinka vanha!

hilmi kertoi elämästään sen verran, että hän ajaa kesäisin taksia alanyassa ja palaa talveksi koulun penkille. hän rakastaa autolla ajamista, mutta ei tykkää automaattivaihteisista autoista. hilmin kaasujalkaa pakotti kyllä melkoisesti, sillä aina kun edessämme aukeni edes metrin suora pätkä kapealla vuoristotiellä, niin hilmi painoi tallaa pohjaan ihan onnessaan. minä ja t haukoimme henkeä takapenkillä, mutta hengissä selvittiin siitäkin!

2. siivoojan poika. hotellimme siivojalla oli erittäin söpö noin viisivuotias miehenalku mukanaan pari kertaa tullessaan siivouskeikalle. tämä pikkumies viihdytti meitä allasalueella ottaessamme aurinkoa ja sulatti sydämeni täysin. teki mieli pakata tuo komistus matkalaukkuun ja salakuljettaa suomeen.

3. asiallinen tarjoilija. tapasimme matkallamme yhden ainoan asiallisen tarjoilijan. siis sellaisen, joka ei ehdotellut meille iltaa kanssaan, ilmaisia coctaileja, automatkaa tai muuta vastaavaa. tämä tarjoilija oli myös ensimmäinen, joka suositteli minulle ruokalistalta jotain periturkkilaista ruokaa, eikä niitä iänikuisia chicken and chips-annoksia.

4. suhteellisen mukava kojumyyjä. menimme sisälle erääseen kojuun, jossa myytiin laukkuja, lompsia, vöitä ja sen sellaista. näihin kojuihinhan ei siis voi mennä sisälle vain katselemaan. miehet hyökkäävät kimppuun noin sekunnin sadasosassa ja suorastaan vaativat ostamaan. "i'm just looking" ei kelpaa vastaukseksi, sillä näiltä miehiltä saa melko töykeän vastauksen "i'm just selling". noo, tämä suhteellisen mukava kojumyyjä hyökkäsi asiaankuuluvasti kimppuuni ja alkoikin heti myydä mulle laukkua. laukku oli tosi hieno ja olisin halunnut ostaa sen, mutta suomalaisena junttina en osaa tinkiä. en vain osaa! nyt puhuin kyllä itseni pussiin, sillä suomalaiset juntithan ovat yleensä erinomaisia tinkimään! joka tapauksessa en osaa tinkiä. keskustelu mun ja suhteellisen mukavan kojumyyjän välillä eteni suurinpiirtein tähän malliin:

SMK: so you like this bag?

minä: yes, i do. how much?

SMK: onehundred and thirtyfive liras.

minä: it is too expensive for me.

SMK: you tell me better price. what is your best price?

minä: hmm.... i don't know. (tässä välissä huusin t:lle suomeksi: "t, mua ahdistaa tää tilanne! mää haluan pois täältä! mitä mää teen? minkä hinnan sanon sille?" t:n mielestä oli hyvä sanoa suunnilleen puolet SMK:n tarjouksesta.) well, eighty liras!

SMK: is that your best price? i will make you happy. i will sell this to you in good price. is eighty your best price?

minä: yes. (voi vittu ku ahistaa!)

SMK: what's your name?

minä: pauliina. (HUOH!)

SMK: ok, pauliina. is this your first time in turkey?

minä: yes. and the last!

SMK: why you don't like turkey?

minä: because everybody talks to us when we walk on the streets!

SMK: me too?

minä: yes, you too!

SMK: but i want to make you happy! eightyfive it is!

minä: ok.

SMK otti mut kainaloonsa ja kuljetti kojunsa etuosaan. lähtiessämme hän pujotti laukkuuni pikkuisen pussukan, vähän niinkuin lahjaksi. voi että se osasi mielistellä! mutta oli se oikeesti mukavimmasta päästä. se tuntui ymmärtävän mua.