Radiossa Markus kertoi nettiriippuvuudestaan. Että tiskit jäävät tiskaamatta ja pölypallerot imuroimatta, kun netti imaisee uumeniinsa. Että sosiaaliset suhteet kärsivät, eikä koulunkäynnistä tule mitään, kun yöt täytyy valvoa. Valvoa ja pyöriä päämäärättömästi ympäriinsä nettisivuilla. Tunnistin pienen Markuksen itsessäni. Eikä se ollut edes niin kamalan pieni.
Haluaisin tosi kovasti kyllä hankkia elämän, enkä vain notkua netissä tunti toisensa jälkeen. Elämän hankinta ei vaan ole niin kamalan helppoa. Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä?
Jotta Markus katoaisi minusta, tiskasin. Laitoin pyykkikoneen pyörimään. Enhän minä voi olla riippuvainen, kun kerran tiskasinkin. Enhän? Jospa kaivaisin vielä imurinkin tuolta kaapista. Olisin kunnon tyttö!
Ulkona on ihan järkyttävä ilma. Vettä sataa! Huomenna on muka joulunavaus, mutta miltä sekään tuntuu, kun on tuollainen vesikeli? Eipä juurikaan miltään, veikkaisin!
Vitsi, netti ei ole ainoa asia, johon olen koukussa. Viime aikoina nimittäin ovat myös Eeva Kilven runot puhutelleet minua.
Saanko kirjoittaa yhden hänen runonsa tänne?
"Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.
Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa."
Ooh! Että joku osaa kirjoittaa noin kauniisti.