tuntuu kuin olisin viitasaarella. kotiin lestijärvelle on 88 kilometriä. siellä on minun maallinen omaisuuteni, lestijärvellä. siellä mummun talon pimeydessä ja yksinäisyydessä on mun korulippaani, kaikki levyt, kirjeeni, päiväkirjani ja 35 sukkaa. pöydällä on mun lamppu ja naulakossa roikkuu mun takki. kumppareihin on tarttunut mustikanlehtiä. muutkin kengät seisovat eteisessä ylväinä, mutta haurastuen käytön puutteessa päivä päivältä enemmän. melkein kuin asuisin siellä. talo on kuitenkin kylmä ja hiljainen, se nukkuu talviunta mun tavarat sisuksissaan. se suojelee mun kattiloita ja sukkahousuja, se pitää huolta levysoittimesta, joka pakahtuu kun ei pääse soittelemaan musiikkia kenenkään korville ja imurista, jolla on viimeksi imuroitu kesällä 2009.