IRC-Galleria

minun on muistettava kaikki. joka ikinen henkäys, joka ikinen tunne, joka ikinen ajatus tältä ajalta.

olen tutustunut uskomattomiin ihmisiin. sadevaatekaupan omistajaan ja hänen mukavaan vaimoonsa, jotka tervehtivät minua iloisesti aina kun nähdään: "heia finland, åssen går det?" tänään kerroin sadevaatekaupan sedälle, että olen lähdössä kuukauden päästä takaisin suomeen. pettymys heijastui hänen kasvoiltaan, sillä meistä on tullut hyviä ystäviä. hän tiedusteli tietenkin syytä lähtööni, epäili että mulla on joku mies suomessa. kohauttelin harteitani mystisen näköisenä ja kerroin että enimmäkseen ikävöin perhettäni. hän sanoi tietävänsä miltä se tuntuu, on kuulemma työskennellyt ruotsissa pitkiä aikoja ja meinannut kuolla ikävään itsekin. setä vilkaisi kelloaan ja tuumasi, että täytyy jatkaa matkaa, mutta minä lupasin, että vielä me nähdään ennen kuin nostan kytkintä. setä vilkutti heipat, ha det ha det, ja hävisi kulman taakse.

seuraavana esittelyvuorossa voisivat olla vaikkapa pariskunta p ja n sekä heidän suloiset tyttönsä. tapasin nämä ihanuudet (viime kerrasta oli älyttömän pitkä aika) päivällä ja pikkutytöt kipusivat heti syliini ja halusivat halausta. ja niin halusin minäkin! siinä me sitten halailtiin ja vanhin tytöistä alkoi silittää hellästi mun mahaa: "pauliina har en vauva i magen!" samaan virteen liittyivät myös kaksi muuta siskoa. rakastan noiden tyttöjen sekakieltä, se on niin söpöä! ja söpöjä olivat nuo vauvaepäilytkin...p yritti paikata tilannetta: "ei tytöt, ei ihan vielä, kattokaas ku pauliina on niin nuori..." haha, niinpä niin, p, nuorihan minä!

eräänä päivänä törmäsin myös koiransa kadottaneeseen mopoilevaan mieheen. kyseinen herra oli turvautunut menopelinsä apuun metsästäessään koiraparkaansa pitkin kaupunkia. vähän ennen kohtaamistani tämän henkilön kanssa olin kiinnittänyt huomiota pyörätiellä vastaani tulleeseen letkeään koiraeläimeen, joka jolkutteli tien vasemmassa reunassa päämäärätietoisen näköisenä. kun mies sitten pysäytti mopedinsa kohdallani ja kyseli, olenko nähnyt eksynyttä koiraa matkallani, vastasin tietenkin, että mitä luultavimmin olin hetkeä aiemmin katsonut juuri hänen karvaturrinsa ystävällisiin silmiin. olisi kai pitänyt mennä koiran luo ja kysyä mistä se on tullut tai mihin menossa, mutta sitä minä en tehnyt. vieraista koirista ei kuitenkaan koskaan tiedä. ystävällinen pilke silmäkulmassa saattaakin muuttua kulmahampaiksi silmässä. toivon todella että he löysivät toisensa vihjeeni perusteella. tai muuten vain.

puhumattakaan sydänystävästäni m:stä, jonka lainaamalla patjalla nukun, jonka maistuvilla keitoksilla olen useat kerrat täyttänyt kurnivan mahani, jonka pyykkitelineelle ripustan kuivumaan puhtaat pikkuhousuni, joka toi mulle tuoretta ananasta pilkottuna, kun olin tosi sairaana ja tarvitsin tuoretta ananasta pilkottuna! en koskaan unohda vieraanvaraisuutta, jollaista en ollut aiemmin kokenut, enkä lämmintä ystävällisyyttä, joka hoiti koti-ikävääni ja muita haavoja. kuinka voisin kiittää sinua, m?

t, m2, m3, m4, m5, m6, e, e2, s, s2... te ihanat ihmiset, joiden nimiä en viitsi mainita kaiken kansan kuullen! te olette tehneet tästä vuodesta ihan mahtavan!

kristiansand on koti. keltaiset bussit kuljettavat ihmisiä slettheiaan, hellemyriin, lundiin, dyreparkeniin, tinnheiaan ja kaikkialle muualle paitsi sinne missä minä asun. täältä lähteminen tulee olemaan vaikeaa. yhtä vaikeaa kuin repiä sydän irti omasta rinnasta. minun on joskus palattava tänne. pysy paikallasi siihen saakka, markensgate! anna vesimassojesi valua niin kuin aina ennenkin, otra! kannattele ihmisiä vahvana, lundsbro! älä unohda minua, fiskebrygga!