IRC-Galleria

Istuin huppu päässä koko luennon ajan. Mun mielestä se on jotenkin ihanaa. Hupun suojissa saa rauhassa olla väsynyt, pilkkiä, nukahtaakin muutamaksi sekunniksi, eikä yhtään haittaa, vaikka hiukset ovat rumasti ja naama ilman meikkiä. Pikkuisena en tykännyt hupuista, koska jos laittoi hupparin takin alle niin selkään tuli ällöttävä ja painava kyttyrä, joka taas vaikeutti elämää suhteettoman paljon.

Heräsin aamulla seitsemän maissa. Herään niin aikaisin ihan liian harvoin, koska oikeasti tykkään aamuista aika paljon. Mikään ei voita rauhallista aamuhetkeä kahvikupin ääressä tai sitä, kun avaa oven ja saa keuhkoihinsa raitista ilmaa ja pyöräilee kouluun kirpakassa syysilmassa. Ja sitä paitsi, jos aamulla herää suhteellisen aikaisin, myös päivä tuntuu pitemmältä(en väitä, että se olisi aina positiivista). En olisi ikinä uskonut kirjoittavani näitä rivejä rakkaudestani aamuja kohtaan, mutta tänään (ehkä ei huomenna enää) minusta tuntuu juuri tältä.

Mulla on kamala ikävä Hesaria.

Tänä aamuna Hesari ei enää saapunut luokseni. Menin sitten Hesarin nettisivuille tsekkaamaan, mitä maailmassa onkaan tapahtunut ja - kas kummaa - Hesarin verkkolehti olikin tänään ilmainen. Niinpä sain myös tänään pakollisen Hesari-annokseni.

Hammas on kipeä ja sataa. Ei kivoja asioita.

Näin viime yönä semmosta unta, että Sallisen Hannu tuli meille kylään ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä, pelleiltiin vaan kamalasti. Sitten Hannu kysyi multa, että "voisiksä kuvitella olevas mun vaimo?". Ja arvatkaapa mitä minä vastasin?! "En oikeastaan."

Nii-in, olen idiootti jopa unissani.

Tässäpä niitä.

Mun viisaudenhammas tuli yön aikana ihan sikakipeäksi. Auts auts auts. Ikinä mua ei oo hampaat vaivanneet, mutta näytänpä minäkin tulleen siihen ikään, että alkavat vaivata.

Olen alkanut tykätä sunnuntaista.

Join aamukahvit ja luin Hesarin alusta loppuun. Ei voi päivä paremmin alkaa.

Ulkona on varmaan kamalan kylmä. Kohta hyppään pyörän selkään ja lähden kaupunkiin.

Mun pitäisi olla etsimässä tietoa Namn och bygd-lehdestä, ei istua tässä kirjoittelemassa sontaa. Mutta ketä kiinnostaa lehti nimeltä Namn och bygd? Kuka edes jaksaa kirjoittaa juttuja sellaiseen lehteen? Sori vaan kaikki Namn och bygd-fanit.

Kohta lähden koululle syömään. Mun naama tuntuu turvonneelta. Olis jo ilta.

Mun pitäisi kirjoittaa eräs raportti.

Tankeströmmar.

Taas mua ärsyttää. Miss Aurinkoinen oikein.

Tänään ehkä lintsaan. Tänään menen töihin. Tänään hermoilen.

Mun on ehkä pakko päästä täältä jonnekin. Kauhea koti-ikävä tai jotain jonnekinpäin.

Siis nyt on kyllä semmoiset fiilarit, että parempi lopetella.

Nyt ei mee hyvin. Jumittaa niin sikana. En päässyt edes suihkuun asti ja mahaa turvottaa syötyäni herkkuja koko vuoden edestä. Ei mikään hyvä olo. Pakko päästä pois tästä todellisuudesta - koisimaan siis!

Hitsi, kun Lauri Tähkä Elonkerjuu-orkestereineen soitti mahtavan keikan eilettäin. Pohjalaisuus meinasi pakahduttaa minut, kun käteni sätki ilmassa musiikin tahtiin satojen muiden käsien seassa.

Viikonloppu meni - kuten jo ennustin - ihan liian nopeasti ja ihan liian hauskasti. Meillä oli H:n kanssa niin hauskaa, että vieläkin naurattaa, kun muistelen tempauksiamme viiveellä.

Kiitos H! Tykkään susta niin paljon, ettet ikinä voi uskoa!

Aamulla herätessäni nenäni oli hieman tukkoinen. Hetken mielijohteesta päätin mennä Erikoisalaviestinnän perusteet-kurssille. Mun kalenteri ammottaa tyhjyyttään, joten kaikenlainen täyte sopii mulle hyvin. Nyt pitäisi enää päästä läpi tentistä. Piece of cake.

Yritettiin tyttöjen kanssa tehdä yhtä epämääräistä ryhmätyötä, mutta se oli niin epämääräinen, että emme päässeet puusta pitkälle. Sen sijaan istuimme kahvilassa, joimme kaakaota ja juttelimme kaikesta muusta kuin ryhmätyöstä.

Siinäpä se päivä sitten menikin ja nyt ollaan tässä niin väsyneenä, että taidanpa ottaa pienehköt nokkaunet. Krooh ja pyyh, pikaisiin kuulemisiin!

Tiedä sitten mitä siitäkin tulee, mutta yritys on ainakin kova. Olen himoinnut omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta viimeiset kaksi viikkoa ja nyt sitä saa, vatsansa täyteen!