IRC-Galleria

Mulla olis lauantaina ollut tentti, mutta meikäpä menikin unohtamaan koko paskan, joten nyt en sitten ole ilmoittautunut kyseiseen koitokseen, saakeli! Noo, tuleepa ylimääräinen vapaapäivä, kun ei ole töitäkään...

Nyt mulla on sellainen vaihe elämässä, että en halua kirjoittaa tänne mitään. Joten vaikenen hetkeksi.

Tänään!

Minä lauloin T:lle aamulla, mutta yleisön pyynnöstä huolimatta en ruotsiksi vaan vain suomeksi.

Viimeaikoina olen ollut tosi iloisella mielellä, mutta tänään taas tuntuu siltä, että pahan mielen pilvet kiertävät kehänä pääni ympärillä. Mulla on ihan sikana tehtäviä tekemättä, eikä mun keskittymiskykyni vaan riitä niiden kanssa pähkäilyyn. Tai siis ehkä nimenomaan pähkäilyyn riittääkin, mutta tuumasta toimeen en silti koskaan ryhdy. Kunpa pääsisin nyt vaan töihin. Saisin muuta ajateltavaa ja iloinen minä tulisi taas esiin tiskin takana.

Voi ei, ei kai ulkona vaan sada?????? Sitä minä en tule kestämään.

Nooh, aurinkoisia ajatuksia kaikille mun kamuille! Ootte niin tärkeitä, ettette ikinä usko!

Pitkästä aikaa näin ne seitsemän tähteä, joista yksi loistaa hieman heikommin. Onkilahden tummaa vedenpintaa vasten Otava näytti kauniimmalta kuin koskaan.

Kyllä minä olen niin kamalan pieni!

Tänään tuntuu niinkuin minulla olisi elämä.

Iltamassa kävin teellä ja mustikkapiirakalla kesätyökaverini luona ja minusta tuntui oikein mukavalta. On se onni, että ihmisellä on ystäviä, joiden luokse mennä teelle ja mustikkapiirakalle.

Lempiadjektiivini tuntuvat olevan kammottava, kamala, hirveä ja ihana. No, aloitan siis perinteen mukaisesti tämänkin kirjoituksen sanalla KAMMOTTAVA. On nimittäin aika kammottava tuuli tuolla ulkona. Heräsin seitsemältä varmistamaan, että T herää töihin ja jo silloin tuuli. T:llä oli pikkuvarvas kipeä ja minua harmitti, kun raukka joutui lähteä polkemaan pyörällä tuonne tuuleen ja tuiskuun ja vielä varvas pipinä.

Nyt minä olen tässä. Aamulla telkusta tuli yksi ihana musiikkivideo. En muista esittäjän nimeä, mutta laulun nimi oli Through glass. Aamulla soi myös Jipun Enkelten kaupunki. Se on myös yksi kauneimmista biiseistä tällä hetkellä. "Mun sydän on tehty vanhasta aaltopahvista.."
On ihanaa makoilla sängyssä silmät kiinni ja kuunnella kivoja lauluja. Se on sittenkin ehkä parasta mitä tiedän. Voi sunnuntaiaamut, minä rakastan teitä!

Saanko ikinä unta?

Meikä latas eilen skypen. Meikä on astetta kehittyneempi yksilö. Oujea! Meikä sai uuden kohteen, johon riippuvoitua. Ihan niinkuin se olisi joku sana. Tulla riippuvaiseksi siis. Tarkoitan.

Täällä meikä vaan odottelee puheluita, mutta kukaan ei soita mulle ikinä.

Kamaluus ulkona jatkuu. Meikä ei kestä! Pliide iha vähä jos ees sais lunta oisko vähäx siidee!

Meikä vetäs julstjärnan tossa naamariin kahvin kera ja kyllä maistui hyvältä! Rakastan joulutorttuja. Vielä kun kuukauden jaksaisi odotella niin niitä saisi syödä ihan laillisesti ja valvotuissa olosuhteissa, eli kotonakotona siis. Niin HC!

Meikällä on tänään aivojumitus, kuten ehkä huomaatte. Kjeh. Eikä edes hävetä. Ei tänään!

Mönöllö ön kömölö nölkö, möttö ön möllöön jöksöös lööttöö lösögnöö mökröön. Önnöks söön vööröön öllöllö. Töö pöövö ön öllöt tösö kövö. Töövöttövöstö mön hövö töölönö jötköö ököösöstö!

En ole saanut kirjoitettua sitä esseetä kuin ehkä kymmenen riviä. Ja yksi sivu pitäisi tänään olla tunnilla mukana. Valehtelen ehkä ihan vähän: "Ohooo, mun muistitikku tais jäädä kotiin.."
Antakaa minulle minun laiskuuteni anteeksi!

Mikään ei kuitenkaan haittaa minua, koska olen glädjespridare. Niin sanoi pomo eilen ja se sai mun päiväni valaistumaan kertaheitolla. Olen iloinen ihminen, enkö? Jos sydän voisi oikeasti pakahtua onnesta, minun sydämeni olisi eilen pakahtunut. Silmät kostuivat tiskin takana ja ajattelin, että mun elämä on nyt ja tässä ja mun ei tarvitse olla yhtään enempää kuin olen. Se oli tietenkin vain hetken mielenhäiriö, sillä kyllähän mun pitäisi olla vaikka mitä muuta.

Töissä oli aivan ihanaa. Minä rakastan sitä paikkaa niin paljon! Kaikki meni putkeen ja onnistuin melkein kaikessa mihin ryhdyin. Kerrankin! Olen nyt niin pirteä ja onnellinen ja tyytyväinen. Aamun murheet ovat taakse jäänyttä elämää. Ainakin hetken.