IRC-Galleria

Lupaan yrittää olla tosi kiltti kaikkia kohtaan. Lisäksi lupaan yrittää aina ajatella positiivisesti, koska enhän minä silloinkaan mitään menetä. Lupaan yrittää olla reilu ja rehellinen, enkä yhtään katkera mistään.

Mutta kahvinjuontia en lopeta, enkä myöskään kynsienpureskelua!

Olenko huono ihminen, kun en ole tänään töissä?

Miksi muistan jotkut asiat liiankin hyvin ja toisia taas en ollenkaan?

Miksi jotkut hullut luistelivat eilen järven jäällä, vaikka eihän se voi kestää?

Miksi jotkut vaan rakastavat joitakin ihmisiä? Tavallaan ilman mitään syytä ja silleen.

Mulla oli iso muovipussillinen kirjoja matkassa (mukaan lukien 21981092-sivuinen Iso suomen kielioppi). Painoivat jotain viisisataa kiloa oikeasti. Olin uusinut lainat kolme kertaa, oli siis pakko mennä palauttelemaan. Päätin, että nyt en sitten vähään aikaan mitään lainailekaan, kun tuo palauttaminen on noin vaikeaa. Lainasin nuo kirjat joskus syyskuussa. Sori, kirjastotädit, sori.

Kävin matkalla myös eräässä pienessä sisustusputiikissa ja olin ainoa asiakas. Ostokseni tulivat maksamaan 15,60. Aika vähän. Ostin vaan ihan jotain pientä. Kun mää en noista joulupaketeista välitä. Äsken söin hieman mädän banaanin ja kohta alan valmistautua töihin. Kyllä elämä on ihanaa.

Mun mielestä kauppojen ei tosiaan tarvitsisi saada olla auki jouluaattona.

Mää oon jo myöhässä.

Nyt en jaksaisi enää yhtään. En yhtään yhtään yhtään yhtään. Olen lopenuupunut, eivätkä aivoni jaksa enää ajatella. Haluan vaan joululoman tänne ja haluan kotiin nukkumaan siihen pienenpieneen sänkypahaseen.
Katsottiin illalla T:n kanssa Lukas Moodyssonin Lilja 4-ever. Olen katsonut sen aiemminkin, mutta aina se on ihan yhtä kauhean koskettava. Miehet! Huoh.

Kotona oli vähän synkkä viikonloppu johtuen hautajaisista. Mietin aika paljon menneitä sukupolvia. Katselin vanhoja mustavalkoisia valokuvia, joissa nyt jo kuolleet ihmiset olivat vielä nuoria ja kauniita. Yhdessä vanhimmista kuvista oli isoisoisoisäni. Sellainen partaveikko. Hassua, että ilman sitä tyyppiä ei olisi minua. Isoisoisoisäni tallusteli samoja teitä kuin minä, ui samassa järvessä ja on ties kenen muun isoisoisoisä myös. Olen elämässäni miettinyt paljon sitä, kuinka samanlainen olen oman mummuni kanssa. Mummu oli yhtä itsepäinen, yhtä pessimistinen ja yhtä herkkä sielu kuin minä. Luulisin niin. Ainakin Saima Harmajan runot ovat koskettaneet meitä molempia nuorina. Luin mummun vanhoja kirjeitä 1940-luvulta ja nauratti. Mummu oli edellisessä kirjeessään kirjoittanut menevänsä naimisiin ja vastauksessa joku mummun ystävä oli ihan täpinöissä: "Kuka se mies oikein on? Nimi ei sanonut minulle mitään, sinun täytyy selventää asiaa kun nähdään!"

Sukujuuret ja kotiseutu ovat minulle tosi tärkeitä. Tykkään olla tietoinen siitä, mistä olen kotoisin. Onneksi minä olen jostain kotoisin!

Voi viude noita miehiä. Uutisissa kerrottiin, että joka viides suomalaisnainen on kokenut väkivaltaa parisuhteessa ja että Suomessa kuolee naisia vuosittain juuri perheväkivallan uhrina enemmän kuin missään muussa pohjoismaassa. Joka viides, herre min gud! Se tarkoittaa, että parisuhdeväkivaltaa on joka puolella. Minunkin tuttavapiirissäni aivan varmasti! MIKÄ IHME MIEHIÄ OIKEIN VAIVAA?
Olen kyllä ollut tietoinen tästä kaikesta paskasta, mutta kun uutiset muistuttivat minua asiasta tänään, alkoi sisälläni kiehua ihan hitosti. Minä en tykkää miehistä. En tykkää niiden yksinkertaisesta ajattelutavasta, enkä siitä, että luulevat olevansa jotain maailmanherroja. Suurin osa miehistä ajattelee oikeasti, että naiset ovat alempiarvoisia! Siis vittu mitä meininkiä.

Mua ärsyttää vähän myös ne naiset, jotka elävät koko ikänsä miehensä varjossa. Puhuvat päivästä toiseen meidän timpastajatompastajamakestajakakesta ja ovat ihan sokeita kaiken sen sovinismin keskellä. Naisten pitäisi olla ylpeitä myös itsestään! Kyllä mekin ollaan jotain, kyllä meilläkin on omat ajatukset ja ollaan ihan järjellisiä olentoja ja osataan vaikka mitä. Tää maailma on just siks niin paska paikka, kun tää on edelleen miesten maailma. Niin se vaan on.

Nukuin aika pitkään ja nautin sängyssä köllimisestä. Viikon päästä alkaa joululoma ja oon ihan täpinöissä. Vähäx siidee päästä kotio ja vaan vetää lonkkaa ainakin kaks kokonaista päivää!

Nyt on kyllä ollut kiire: kaks tenttiä tällä viikolla ja työt siihen päälle. Aamusta iltaan on saanut tukka putkella painella ympäri kaupunkia. Siinä tulee nälkä. Kunhan pääsen äiskän joulupöytään niin siinä ei kinkku kauan tuhise. Koska kyllä vielä elättää äitini notkuva pöytä.

Apua, huomenna on kai viimeinen päivä lähettää joulukortit, jos haluaa ne perille ennen aattoa. Noo, mää en vissiin sitten halua.

Mulla oli eilen aivan tosi hyvät fiilikset. Syytä en tiedä, eikä tarvitsekaan. Aina kun sanoo jollekin, että on hyvällä tuulella niin kaikki on heti kysymässä, että miksimiksimiksimiksi. Ihan niinkuin ihminen ei saisi iloita pelkästään siitä, että sattuu vielä olemaan hengissä ja suhteellisen hyvissä ruumiin- ja sielunvoimissa kaiken lisäksi.

Jos joku tulis viemään mut töihin niin olisin tosi iloinen. Vihaan tuossa tuulessa ja sateessa pyöräilemistä yli kaiken.

Kymmenen päivää jouluun, eikä mulla ole paketin pakettia. Jos tässä maailmassa joku ihminen on suunnitellut ostavansa mulle jonkun joululahjan niin pyydän häntä heti unohtamaan moiset. Ei mitään ideaa ostaa joululahjoja syyskuussa.

Itsenäisyyspäivänä tehtyä:

Leivoimme pipareita. Muotteina olivat hevonen ja jalka. Nyt meillä on sitten villihevoslauma lautasella keittiössä. Yhden piparin pikkuvarvas tehtiin paksummaksi taikinalla, että saataisiin kunnon turvotus aikaan. Vähän niinkuin T:n varpaan turvotusta ja kipua kunnioittaen. P.s. T:llä on muuten toinen antibioottikuuri meneillään.

Valmistimme ruoaksi lasagnea. T oli keittiömestarina ja siitä tuli tosi hyvää, joskin melko tulista.

Kävimme saunassa. Hetken päähänpistosta innostuneena kävimme varaamassa saunavuoron, mikä hyvin sopivaa tuollaisena juhlapäivänä olikin. Löylyt olivat uskomattoman hyvät ja tuli aivan übersiistit fiilarit. Saunassa leikimme olevamme Salkkareista. Minä esitin Laura Kivirantaa.

Katsoimme Linnanjuhlat kuin hyvänkin komediaohjelman. På svenska tietenkin. Mutta ruotsinkielinen lähetys loppui hieman aiemmin niin käänsimme Ykköselle ja näimme sopivasti Ville Valon ja Antti Tuiskun haastiksen. Niitä teititeltiin!

Paistoimme uunissa sulhaspiirakoita ja T teki munavoita. T on kyllä maailman paras keittiömestari. Oli nimittäin maailman parhaimmat karjalanpiirakat ja maailman parasta munavoita. Illan kruunaus.

En tykkäisi yhtään asua yksin. On niin ihanaa, kun on aina seuraa ja aina joku jolle voi puhua. Ja ennen kaikkea joku jonka kanssa nauraa! T:n kanssa on tosi mukava nauraa. Illalla voi turvallisin mielin mennä nukkumaan, kun tietää että seinän takana nukkuu läheinen ihminen.

Kiitos T! Ilman sua mää en kestäis. Kämppiksyys rules!

Ja vieläpä: onnea Suomi 89 vee! Paras itsenäisyyspäivä ikinä!

Kaupassa lapsi oksensi pipoon ja tansanialainen poika väitti minun puhuvan hyvää englantia.

Otin tossa semmoset reilut parin tunnin päiväunet, mikä tarkoittaa sitä, että vähään aikaan ei sitten nukutakaan. Niinkuin esimerkiksi ensi yönä... No, eipä nukuttu viime yönäkään, että ei sen puoleen. Minä kuuntelin kun naapurissa pidettiin sotaelokuva-iltaa. Papapapapapapapaaaaam! Ja sitten itkua, huutoa ja hampaiden kiristystä eli taatusti sotaelokuva-ilta. Ihan järjetöntä. Vain pojat kykenevät tuollaiseen toimintaan ja katsomaan yhtä älyvapaita elokuvia. Tällä hetkellä siellä pelataan sählyä. Jepulis, sählyä! Kysyn vaan, että millä kentällä. Ei nämä meidän asunnot niin isoja ole! Hih! Vielä onneksi vain naurattaa noiden tempaukset, vaikka kyllä multa yöllä kieltämättä pääsi pari ärräpäätä, kun pyörin sängyssä yrittäen turhaan ottaa kiinni unenpäästä.