IRC-Galleria

Kun pyöräilin kouluun niin monet papat olivat pihalla mattopiiskoineen. Ne papat olivat pihoillaan vielä silloinkin, kun pyöräilin takaisin kotiin. Mattoja riittää. Pihoilla olivat myös maailman turhinta työtä tekevät tyypit: ne, jotka puhaltavat lehtiä niillä järjettömillä imureilla. Tai eiväthän ne imureita ole vaan pikemminkin jotain puhurikoneita. Ihmisparat puhurikoneet käsissään kello kahdeksan aamulla! Minun kotitielläni nämä tyypit puhalsivat lehdet tielle vain jotta autot voisivat renkaillaan muussata lehdet ruskeaksi lehtipuuroksi ja sitten kaikilla olisi hauskaa. Minä en vain ymmärrä tuota!

Tänään on joulukuu. Minusta ei yhtään tunnu siltä. Jos minulla olisi sininen puutalo ja jopo pihassa, laittaisin kynttelikön ikkunaan. Sitten saattaisi vähän alkaa tuntua joulukuulta.

En minä mitään taukoa pidä, en! Kaadan lisää paskaa teidän niskaan!

Nyt mua alkoi ihan sairaasti ottaa päästä, että se tentti jää väliin. Oon niin iso luuseri, ettei mitään rajaa. En oikeasti jaksa lukea enää ikinä mitään ja oon ihan väärässä paikassa koko ajan.

Kotikadusta näin viimeiset kaksi sekuntia, mikä sai minut kiehumaan raivosta.

Haluaisin, että joku auttaisi minut pois tästä tilanteesta, mutta ei kukaan ikinä voi auttaa minua.

OINAS

Oinaat ovat itsekkäitä vittupäitä, jotka suuttuvat joka asiasta,
eivät ymmärrä huumoria mikäli se kohdistuu heihin tai johonkin
heidän puutteisiinsa. Oinaat luulevat olevansa helvetin hauskoja ja
mukavaa seuraa, mutta todellisuudessa kukaan ei pidä heistä.
Rakkaudessa oinaat ovat parhaimmillaan, mikäli seurustelevat
itsensä kanssa. Yhteiselosta kenenkään kanssa ei tule mitään, sillä
oinas ei yksinkertaisesti pysty ymmärtämään, että maailmassa on
muitakin ihmisiä kuin he.

Motto: "Sanoks joku jotai?"

Työpaikka: Useimmiten se vihatuin kersantti

Auto: Joku nopea, virtaviivainen ja sisältä pieni

Mulla olis lauantaina ollut tentti, mutta meikäpä menikin unohtamaan koko paskan, joten nyt en sitten ole ilmoittautunut kyseiseen koitokseen, saakeli! Noo, tuleepa ylimääräinen vapaapäivä, kun ei ole töitäkään...

Nyt mulla on sellainen vaihe elämässä, että en halua kirjoittaa tänne mitään. Joten vaikenen hetkeksi.

Tänään!

Minä lauloin T:lle aamulla, mutta yleisön pyynnöstä huolimatta en ruotsiksi vaan vain suomeksi.

Viimeaikoina olen ollut tosi iloisella mielellä, mutta tänään taas tuntuu siltä, että pahan mielen pilvet kiertävät kehänä pääni ympärillä. Mulla on ihan sikana tehtäviä tekemättä, eikä mun keskittymiskykyni vaan riitä niiden kanssa pähkäilyyn. Tai siis ehkä nimenomaan pähkäilyyn riittääkin, mutta tuumasta toimeen en silti koskaan ryhdy. Kunpa pääsisin nyt vaan töihin. Saisin muuta ajateltavaa ja iloinen minä tulisi taas esiin tiskin takana.

Voi ei, ei kai ulkona vaan sada?????? Sitä minä en tule kestämään.

Nooh, aurinkoisia ajatuksia kaikille mun kamuille! Ootte niin tärkeitä, ettette ikinä usko!

Pitkästä aikaa näin ne seitsemän tähteä, joista yksi loistaa hieman heikommin. Onkilahden tummaa vedenpintaa vasten Otava näytti kauniimmalta kuin koskaan.

Kyllä minä olen niin kamalan pieni!

Tänään tuntuu niinkuin minulla olisi elämä.

Iltamassa kävin teellä ja mustikkapiirakalla kesätyökaverini luona ja minusta tuntui oikein mukavalta. On se onni, että ihmisellä on ystäviä, joiden luokse mennä teelle ja mustikkapiirakalle.

Lempiadjektiivini tuntuvat olevan kammottava, kamala, hirveä ja ihana. No, aloitan siis perinteen mukaisesti tämänkin kirjoituksen sanalla KAMMOTTAVA. On nimittäin aika kammottava tuuli tuolla ulkona. Heräsin seitsemältä varmistamaan, että T herää töihin ja jo silloin tuuli. T:llä oli pikkuvarvas kipeä ja minua harmitti, kun raukka joutui lähteä polkemaan pyörällä tuonne tuuleen ja tuiskuun ja vielä varvas pipinä.

Nyt minä olen tässä. Aamulla telkusta tuli yksi ihana musiikkivideo. En muista esittäjän nimeä, mutta laulun nimi oli Through glass. Aamulla soi myös Jipun Enkelten kaupunki. Se on myös yksi kauneimmista biiseistä tällä hetkellä. "Mun sydän on tehty vanhasta aaltopahvista.."
On ihanaa makoilla sängyssä silmät kiinni ja kuunnella kivoja lauluja. Se on sittenkin ehkä parasta mitä tiedän. Voi sunnuntaiaamut, minä rakastan teitä!

Saanko ikinä unta?

Meikä latas eilen skypen. Meikä on astetta kehittyneempi yksilö. Oujea! Meikä sai uuden kohteen, johon riippuvoitua. Ihan niinkuin se olisi joku sana. Tulla riippuvaiseksi siis. Tarkoitan.

Täällä meikä vaan odottelee puheluita, mutta kukaan ei soita mulle ikinä.

Kamaluus ulkona jatkuu. Meikä ei kestä! Pliide iha vähä jos ees sais lunta oisko vähäx siidee!

Meikä vetäs julstjärnan tossa naamariin kahvin kera ja kyllä maistui hyvältä! Rakastan joulutorttuja. Vielä kun kuukauden jaksaisi odotella niin niitä saisi syödä ihan laillisesti ja valvotuissa olosuhteissa, eli kotonakotona siis. Niin HC!

Meikällä on tänään aivojumitus, kuten ehkä huomaatte. Kjeh. Eikä edes hävetä. Ei tänään!