IRC-Galleria

Kukas pentele on mennyt keksimään syksyn? Siis että yhtäkkiä ne lämpimät ilmat kylmenee, tulee pimiää ja ankeaa, ihmiset katoaa kuka mihinkin velvollisuuksiin ja päälle tulee tällainen kestoköhä, joka ei parane suuntaan eikä toiseen. Saattaapi vaikuttaa että tämä on eka syksy, jota en kuluta koulunpenkissä. Niin... monet sieltäkin tutuista ihmisistä on nyt jossain halvatun ulkomailla, intissä tai täyttä häkää opiskelemassa.

Mutta omahan oli päätökseni. Itse kiikutin paperit Tampereelle ja sanoin kiitos ei puolikkaalle fuksivuodelle. Alkakoon minun itsenäinen teekkarielämäni kunnolla sitten jossain intintakaisessa tulevaisuudessa, jos ei jotain parempaa löydy. Siihen asti aioin soveltaa elämäntapaa jokuduuni, harrasteväkästely, sosiaalinen hengaaminen & rällästys. Lapsuuskodin nurkat ahdistaa välillä, mutta oma kämppä ei houkuttele vielä ihan niin paljoa, että pelkästä itsenäisyydestä maksaisin vähintään 400 kuussa.

Elokuun alussa näytti hyvinkin siltä, että meikäläisellä ON elämä. Muutamiin ihmisiin olin suhteellisen paljon (ja omg, oma-alotteisesti) yhteydessä, kävin kotikylän kuppiloissa eikä siitä menosta voinut erottaa yhtään kovin selvää viikkoa. Noh... siitä on palattu taas wanhaan tuttuun, passiiviseen kotonarötväystyyliin. Mutta tällä kertaa se ei ahdista... ehei. Se on väliaikaista. Vielä tästä päästään normaaliin päivärytmiin ja ruvetaan tekemään jotain. Kai se on kannattavaa kun tiedän sentään paremmin kuin ikinä, että PYSTYN kyllä asioihin jos vaan saan aikaiseksi. Vapautta on jäljellä 120 päivää. Siinä ajassa ehtii meinaan tapahtua, jos vaikka kelaa 4 kuukautta tästä taaksepäin.

Tässä lähiviikkoina pitäisi nuo yo-uusinnat luovia kunnialla läpi, ja sitten hakemaan loppuvuodeksi jotain pätkätyötä. Projekteista niin "tammikuuksi inttikuntoon", "huone edustuskuntoon" kuin "auto kuosiin"kin on hiukan vaiheessa, mutta eiköhän se tästä. Tulevalla viikolla on pakko skarpata kun olen yksin himassa (tästä olisin iloinnut, jos olisin parikin vuotta nuorempi).


Onhan siinä sosiaalisessa elämässä puolensa. Vaikka välillä joutuu miettimään, millä perusteella kenenkin kanssa on tekemisissä. Ja kun ei kanna kaunaa kellekään, pitää kai _yrittää_ olla neutraali, vaikka ihmiset kuinka puhuis toisistaan paskaa. Missä on ihmisten moraali nykypäivänä? Voiko tässä luottaa enää kehenkään... kun itsekin jo tahtoo tarttua melkein mihin tahansa tilaisuuteen, jos ei mikään seuraamus uhkaa... ja lipsauttelee suustaan vääriä asioita jopa vesiselvänä. Jokainen baari-ilta syö miestä, kun seuraavana päivänä miettii mitä teki, yritti tehdä tai olisi voinut tehdä. Meikäläisen kohdalla pilkku tulee aina liian aikaisin.


Mutta mitenkä jatkossa? Taitaa olla aika pitkälle omissa käsissä tämä. Noilla parilla luottokaverillakin on elämäntilanne muuttunut. Kunhan osaisin olla heitäkin kohtaan enemmän tuki kuin rasite.


PS. M/S Isabellan yökerhossa 26.8. noin klo 04-06 suoritetun kyselyn perusteella meikäläinen näyttää vähintään 25-vuotiaalta (ja todellinen ikäni "ei voi olla totta"). Pitäiskö tässä olla imarreltu vai kauhuissaan...