IRC-Galleria

Mitä talvinen sunnuntai-ilta pitää sisällään? Masennusta, tyhjyyttä... tää on tuttua jo vuosien takaa. Tossa äsken kattelin Itolsia sivusilmällä, koitin muutamaa näppäilybiisiä tapailla akustisella, mut ei siitä tullu oikein mitään. Sitten koitin improvisoida sähkiksellä sooloa taustan päälle ja tuli vaan semmonen olo että miks tätäkin teen...

Aika kaamosta tää on muutenkin kun neljään asti joka päivä puurtaa koulussa eikä oikein muuta ihmeellistä ehdi/jaksa... mutta enää kolme päivää koeviikkoon, ja sitten loppuu sekin kanssakäyminen, mitä koulussa on ihmisten kanssa ollu. Mitänyt jotain penkkareita, tenttejä, kirjotuksia ja muuta tilpehööriä on siinä. Sitten tää kaikkien_puolituttu_mutta_ei_kenenkään_kaveri saattaa jäädä kokonaan unohduksiin, ellen ite rupea aktiivisemmaks. Enhän täälläkään nyt pahemmin kommaile tai muuten pidä meteliä. Tyhjän päälle ei saa jäädä, jotain pitää kehittää...

Mitähän sitten joskus tuun muistamaan omasta lukioajasta? Kai sillekin sisältö löytyy jälkeenpäin. Paskojakin aikoja kohtaan voi tuntea jotain nostalgiaa, vaikka mitään ihmeellistä ei olis tapahtunutkaan... aikana jolloin ikätoverit muuttaa yhteen ja hommaa lapsia. Kaikista karmaisevin ajatus on, että oon kirjaimellisesti hukannu jo ties kuinka monta vuotta hyvää nuoruutta...

Meinaa toi kolme päivää muuten sitäkin, että alkaa tulla kiire palautella kaiken maailman töitä... kirjotuksiin preppaus on kyl ihan hyvässä vauhdissa ainakin matikan osalta, ja lukuloma (abiristeilyä unohtamatta) siintelee ihan tuossa lähellä... että synkistelyt sikseen ja hommiin...

Äikän töitä, filosofian töitä, matikan töitä, saksan töitä, sielunvihollisen töitä, jotka harmaaseen arkeen puettuna ihmisen tahtoa nakertaa... Valkenevia päiviä (enää 4 kk niin voi alottaa mökki & grillikauden ja siitä alkaa kesä), synkistyviä mieliä, väheneviä hetkiä tutussa koulussa... Kuukausi ja päivä, sitten on abiristeily. Mitä siellä sitten ikinä tuleekaan tapahtumaan, olkoon asenne se että se on loppuelämäni ensimmäinen yö... tai ainakin ainutlaatuinen kokemus. Oletus on, että sillä reissulla ei nukuta.

Kertsi sitten kävi häviämässä ison finaalin 6-0, eikä tässä vaiheessa enää tunnu miltään. Hyvä ettei tullu suorana telkkarista, enemmän ehkä joku 2-3 -tappio jatkoajalla ois ketuttanu, mutta mutta... uutta matoa koukkuun ja torstaina kattoon kotipeliä Jokereita vastaan, saa nähdä millanen on vastaanotto.

Nyt on töitä. Joku ope sanoi, että tämä on elämämme rankinta aikaa... pitäiskö olla huolissaan, kun se ei tunnu siltä?

---

- Missä piileksit, ihminen?

Huomenta! Heräsin tossa kolmen maissa, vaikka oisin voinu nousta jo kaheltatoista... tuskin oisin tän väsyneempi ollu sillonkaan... Nukkumaan menin siis neljältä puolikuolleena kun ensin oli täydellisesti kärsitty iltapäivä-fyssantunneista, joilla en ees osannu mitään...

Kaheksaks takas koululle, pois pääsee neljältä. Äikänope tahtoo pitää esseekokeen ja jotain tehtäviäkin se anto, joudun vissiin taas pummimaan konsuja joltain. Matikasta on muutama tehtävä, ruotsinope tahtoo yhen kappaleen vanhana ja toisen uutena ja viel sivullisen sanastoa päälle, filosofiasta ois kokonaisen ison (ja hankalan) alueen kertaus tehtävineen... pitää kai olla tyytyväinen että vaan 4 kurssista on läksyjä ellei bilsasta sit tuu pistoa tai jotain... sitten pitäis nuo äikän hyvitykset palauttaa maanantaina, sopia saksan abikurssin suorittamisesta ja miettiä noita muita reputettuja pakollisia. Niin ja ne kirjotukset...

Eipä oo sentään paljoa aamuja jäljellä, mut mitäs sitten tehdään?

... Kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei liiku mihinkään.
Silloin ikävä kävelee sisälle, vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle.
Se istuu alas, se istuu vielä syliänikin syvemmälle... ja syvemmälle."
- Kotiteollisuus

Maanantaina alkaa sitten arki, onneks! Ei sikäli että se koulutyöahdistusta ainakaan keventäis, mut on ainakin vähemmän aikaa ajatella syntyjä syviä, vähemmän aikaa kärsiä minkään sortin fiiliksistä tai tehdä johtopäätöksiä mistään. Siinä jää perimmäiset toiveet ja pelot ja Elämän hankkiminen taka-alalle kun arkihelvetti painaa päälle. Niinä parempina päivinä pitää vaan olla liekeissä ja yrittää saada aikaseks jotain pientä hyvää... Niitä huonoja pitää vaan välttää, kun kaikki kaatuu päälle ja muiden ihmisten koohotus vaan ärsyttää...

Harvinaisen paska loma, tai ehkä vaan tyypillisen paska. Uusvuosi oli ainoa kohokohta, muut pakolliset joulujutut sitten vaisumpia. Vuoden vaihteessa sai no(l)lata ittensä ja kuvitella että tästä alkais nyt jotain uutta ja tulossa oli vielä viikko lomaa. Se olikin sitten paluuta normaaliin jumitukseen, lievän kuume/mahataudin ja univaikeuksien kera. Tänään nousin viiden jälkeen... ylihuomenna kaheksaan kouluun. Mitä kaikkee sitä olis viikon aikana kerennytkään, sitä on turha enää miettiä. "Huomenna"-asenne on kyl perseestä, varsinkin jos ei ikinä pääse niin aikasin ylös kun olis tarkotus.

np. Kotiteollisuuden uusin levy, pakko koekuunnella, kun bändin parhaaks kehuivat.

Tai siis olis jos semmonen ois joskus ollu... pitää kohta ettiä vierotushoitoa musankuuntelusta (myyn vaikka popit ja ostan jotkut halvat muovipurkit tilalle), ei siihen nyt jumalavita NÄIN paljon aikaa sais tuhraantua, oheistuotteena tulee sitten tällasia turhia sepustuksia ja muuta haitallista netinkäyttöä... olikohan tuolla alhaalla viel kahvia, vois sen käydä nappaamassa et jaksaa leijua viel muutaman tunnin ennenko väsähtää tai alkaa miettiä mitä sitä pitikään tehä ennen nukkumaanmenoa...

Ei se eilinen fiilis ollukaan enää kankkusta... tänään oli herätessä oikeen kuvotus päällä ja lämpökin vähä nous pariks tunniks mut nyt on taas normaali olo, tosin eipä se estäny ajelemasta autolla ja hoitamasta asioita... Onneks on jo 2007, muuten oisin tuntenu itteni kipeeks KAHTENA päivänä saman vuoden sisällä, johan siinä terveys ois ihan mennyttä.

np. Kotiteollisuus - Iankaikkinen

Mistään en mitn tiedä, paitti että on jo toista päivää putkeen vitun turta olo... mieli ei tee mittään, ei nukuta, ei nälätä, olo on sotkunen ja mikään ei nappaa (paitti kitaran näpyttely hiukan... jos sitä vaivautuis opetteleen jotain biisiä). Hyvän loman haaskausta tällanen, jos kohta alkaa synkkyys hiipia mieleenkin... Tuttu fiilis kyl lomaturhautuminen, kun liian pitkään istuu himassa niin hermot menee ennen pitkää ja kouluun paluukin tuntuu virkistävältä... viime kesänä ei sit käynykään niin... pitäis tääkin lomaviikko hyödyntää, huomenna kyl lähen täältä tynnyristä ees jonnekin ihmisten ilmoille...

Kohtuus olis kiva asia, mutkun nykyään ei mikään enää tunnu samalta kun sillon joskus... tai tietyssä vaiheessa tuntuu, mut ei mitenkään hyvällä tapaa. Ja seurauksia sitten kärsitään parikin päivää (ja nyt ei siis ees menty niin pitkälle)... vanhemmiten sen pitäis viel pahentua... uaagh

np. Dingo - Musta Leski ... ja kun muokkasin tekstiä: Tommy Emmanuel - Those Who Wait

Nnäin... 2006 on kirjoissa ja kansissa ja paketissa ja muistissa ja nyt pitäis uutta vuotta alottaman. Lomaa on vielä viikko, mut lähipäivinä pitäis mm. auton putkistoa paskarrella kuntoon, että saa sen leimaan.

Lukio alkaa olla jo pelottavan lähellä finaalia, paskan vuoden jälkeen olis viimeisen rutistuksen aika, ja sitä wanhaa työskentelyrytmiä on jo joulukuussa yritetty palautella. Hilkulla on, että saan kaikki pakolliset kurssit suoritettua, mutta kirjoituksiin pitäis laittaa aikuisten oikeasti kaikki peliin, ettei se merkittävin meriitti sitten jää torsoksi muiden hienojen suoritusten jälkeen. Kohta saadaan sitten abiristeilyjä sun muita...

Koulun loputtua jäädäänkin sitten aika lailla tyhjän päälle ja saattaa elämäntapa muuttua. Jos ei siellä joudu vielä keväämmällä ravaamaan suorittamassa asioita, voisi vaikka töitä yrittää saada. Niin EI sais käydä että jämähtäisin himaan laiskotteleen... sellaiselle henkilölle on nimi, eikä esimerkit ole kovin mairittelevia. Nyt parin viikon sisään pitäis jättää paperit, jos meinaan ilmavoimiin lentokoulutukseen pyrkiä. Sinne joutuisi sitten heinäkuussa. Muuten tulee pitkä välivuosi, ja jos ne mun Parolassa vuoden pitävät, niin voisin aloittaa opiskelut ehkä vasta syksyllä 2009! Jatko-opiskelukin on kaikkea muuta kuin selvää. TTY on ollut vahva vaihtoehto koko ajan, mutta onko se sittenkään se, mitä haluan tehdä. Jonkun verran kuitenkin on väljempää aikaa tulossa... koulut voi hetkeks unohtaa.

Muuten... täytyy pitää yhteyksiä näihin ihmisiin mitä on (kun ei noita lähisukulaisikaan liiaksi ole), ja yrittää elää vähintäänkin tyydyttävästi (missä mulla on kyllä asenneongelma). Ei tässä nyt liikaa elämää ole haaskattavaksi, mähän oon kohta jumalauta 19-vuotias fossiili, enkä mikään teini enää.

Huomasin tossa viime vuonna olevani monta persoonaa, kun kelailin sitä, kuinka erilaisten ihmisten ja asioiden "piireissä" sitä tulee pyörittyä. Esim. koulussa ollaan väleissä monien sellaisten ihmisten kanssa, jotka on ihan erilaisia kuin jotkut toiset vapaa-ajalla ja usein nämä ei tiedä mitään toisistaan. Niistä eri Sampoista kun sitten saisi sen oman identiteetin kehitettyä, ettei olo olis niin jakomielitautinen. Ujouden ja turhan varovaisuuden haluaisin kyllä niin tappaa kaikista persoonista. Asenne kun ratkaisee vähän liian paljon.

Uudenvuoden(vitsi)lupaukset siis: Aion suorittaa koulun kunnialla loppuun, lopettaa laiskottelun, tulla paremmaksi ja rohkeammaksi ihmiseksi, kehittyä niissä asioissa, joista tykkään, tehdä ja kokea muistettavia asioita, harrastaa taas liikuntaa ja laihduttaa... Katsotaan sitten helmikuussa, onko tapahtunut edistystä.

Kaikille edellistä parempaa tai vähintäänkin yhtä hyvää uutta vuotta!

Ja varoituksen sana: tämä merkintä on piiiitkä, ja kirjoitin sen nimenomaan päiväkirjan kannalta myös itelleni. Kun ei ole aikoihin kirjoitellut mitään, niin laitetaan sitten kerralla kunnon paketti.

Viime vuosi oli huono vuosi. Vai voiko sanoa noin. Vuosi oli tuskin muita huonompi, mutta ite on tullu oltua laiska. Viime talvena lukion ja harrastusten sekamelska ja tiukka aikataulu alkoi joulun tienoolla painaa ja keväällä tapahtui varsinainen romahdus jota kesti syksylläkin vielä pari jaksoa. Ensin ei kerennyt tai jaksanut tehdä läksyjä. Sitten ei enää jaksanut nousta yliväsyneenä ja lopulta koko laitos alkoi etoa niin, että mietin jo vaihtoa KaLuun...

Tammikuusta ei muista mitään erityistä, paitsi tietysti uudenvuoden ja paripäiväisiksi venyneet kaverin synttärit (onko siitäkin jumalavita kohta vuosi). Muuten kaikista merkittävin juttu takkuavan koulunkäynnin lomassa oli joku vanhojentanssit, joka jäi kaihertamaan vähän tai en tiedä josko niin vähänkään. Ei sikäli, etteikö nyt tapahtunut olis ollut ihan hyvä (vaikka mitään huippufiiwistä ei siellä hallissa oikein tuntenut). Olihan se sitä paitsi hauskaakin. Jotkut asiat meni vaan niin vastoin sitä kaikkea mitä olin odottanu. Eikä syyttääkän voi kuin itseään... se siitä virhearviosta ja jahkailusta sitten seuras...

Tylsien ja vitutukseen päättyneiden jatkojen jälkeen meditoin bussissa matkalla 800 kilometriä pohjoiseen. Homman nimi oli ripari Rukalla (melko hyvä koulukaveri mukana, muuten en paljoa tienny, mitä saatto odottaa). Ei ollut isoskokemuksena paras kun tehtäviä oli aika vähän enkä taaskaan mielestäni osannu, mut viikko oli taatusti jotain aika ainutlaatuista. Kun jokseenkin laskettelutaidottomana lähtee viideksi päiväksi Rukan rinteeseen niin siitä saa kivan lisämausteen.

Pian reissun jälkeen eräs kaveri vihjaili, että olis hyvä auto tyrkyllä. En ite eikä oikein kukaan muukaan ottanu sitä aluks vakavasti, mutta kuinkas sitten kävi... välillä tulee ihmeteltyä itekin onko tässä mitään järkeä. Järki puuttui myös autokoulusta, joka sujui hiiiiitaaaasti, lähinnä kun ajotunnit olikin sitten kiven alla. Olihan se hienoa sinänsä opetella ajamista ISOlla autolla, mutta kortin saaminen oli yhtä kaukainen tavoite kuin kevät tai koulusta valmistuminen... huhtikussa taivas oli harmaa ja lumi maassa. Sitten täytin 18, mikä ei siinä vaiheessa merkannut paljoa mitään. Pääsiäinen meni autoillessa, Helsingissä messureissulla, lyhyen Tampereen visiitin lomassa ja Kerhon playoffien jännäämisessä... ja miten niissä sitten kävikään? Kun alkuvuodesta Kerho räpiköi ja Suomikin hävisi ISON finaalin niukasti Ruotsille. Välierät oli taas kerran yhtä painajaista ja riemun ja tuskan vuoristorataa. Viimeisen HIFK-pelin kolmatta erää kuuntelin autossa hengitystä pidätellen. Finaalit olikin sitten helpompi nakki... ekan tylsän pelin katoin hallissa ja viikko synttärien jälkeen oli mestaruusjuhlat torilla samaan aikaan kevään tulon kanssa.

Toukokuu taisi olla tylsä kun ei muistu mieleen mitään muuta kuin kesän ensimmäinen mökkireissu (ekaa kertaa ilman porukoita) ja tietysti odotetut Euroviisut, joista on jo kaikki mahdollinen sanottu liiankin monta kertaa. Paitti olihan se muikeaa seurata sitä pistelaskua. Koulun päätyttyä suoritettiin perinteinen suuri nollaus ulkona vesisateessa ja baarissa, vaikka olinkin periaatteessa yksin liikenteessä. Osuimpa vielä Hannibaariin samaan aikaan sen ampumavälikohtauksen kanssa.

Kesä oli alun jälkeen kuuma ja kesti pitkään. Juhannusreissu mökille oli ihan ok, ja autoiltua tuli paljon, aika mieleenpainuvaa: musta auto, jonka ilmastointi ei toimi ja säilytyspaikka auringossa. Inssiin päästiin lopulta 3.7. ja luulin jo sen menneen vituiks (kiitos väärää puolta maantiellä menneen rullaluistelijan, joka pysähty eteen kesken vaihteenvaihdon). Hyvä silti, kaupungissa se olis menny todennäkösemmin hylkyyn. Heinäkuun mittaan tuli isosteltua upea ripari jotenkuten tuttujen ihmisten kanssa, ja oli kyllä paras, vaikka hiukan outoja tapahtumia oli sotkemassa sitä harmoniaa.

Kesä oli ja meni ja kaikkia aiemmin "pakollisia" tekemisiä jäi pois. Syksy ei alkanut yhtään sen paremmin koulun ja harrastusten suhteen. Jatkuva väsymys ja kauhia unentarve vaivas ja rästissä olevat työt vaan kasaantu. Eka jakso oli sentään mielenkiintonen, kun kävin kursseja kolmella eri koululla ja edessä häämötti se toinen, keväästä asti valmisteltu edullinen matka.

Syyslomalla lähdettiin 20 lukiolaisten porukalla vajaaksi viikoksi Geneveen (eka ulkomaanmatka pitkään aikaan), ja siellä samojen jannujen kanssa tuli istuttua fysiikan luennoilla CERN:issä ja pyörittyä kaupungin yössä. Ja sitn tuli käytyä Ranskan puolella vuorella (ja missä kunnossa oltiin sitten sekin hissimatka). Mielenkiintonen opiskelu ja vapaa-aika aika hyvin balanssissa, vaikka kaiken maailman nähtävyyksiä ja museoita raahattiinkin katsomaan, ja iltaisin oli palavereja. Matkalla tuli otettua tuntumaa kymmenen jätkän kimppakämppäasumiseen edullisessa hostellissa ja nähtyä kansainvälisen kaupungin monet puolet. Ruoka oli kyllä julman hintaista niinkuin kaikki muukin, paitsi juotavat. Ei semmonen ranskaa puhuva loukko mitään Sveitsiä oikein ole, mutta käkikello ja linkkari tuli ostettua mukaan siitä huolimatta.

Marraskuun alussa tuli talvi muutamaksi viikoksi. Kuukausitolkulla odotetut Iron Maiden keikat (kerran Tampereella, kerran Helsingissä) ei olleet ihan parasta, mitä ko. bändiltä on nähty. On se uusi eeppinen levy kyllä hyvä, mutta livenä kokonaan soitettuna se ei niin uppoa yleisöön. Niin ja ne kutsunnat... aika simppeli tilaisuus, mutta edes C-ajokortti ei tuonut paikkaa ensi kesälle. Valmiiksi olivat laittaneet osoitteen ja ajankohdan, ennenkuin mitään ehdin toivoa. Tarvitsevat niitä kuskeja kuulemma enemmän tammikuussa.

Joulu tuli aikasta yllättäen ja jäikin vähän vaisuksi... tuommonen syyssää tuolla on nytkin, kun normaalisti pommeja on lauottu näpit kohmeessa. Uutenavuotena sentään oli perinteiseen tapaan aktiviteettia. Iso talo käytettävissä, pakolliset paukuttelut ja monipuolinen illanvietto, joka vähän kyl hilipui loppua kohden. Yks puoli musta pääsi taas oikein kunnolla esiin, ja olisiko tässä alkua sille, että se pääsis kehittymään eteenpäin. Johan sitä on ihan liian pitkään oltu elämättömiä ja illanvietoissa keskitytty murjottamaan sivummalla ja ottamaan lisää kuppia. Näitä täytyy vaan saada lisää... ei sais kaikkia vapaita istua himassa. Loppuillasta tuli ne suureen nollaukseen (tai nolaukseen) kuuluvat fiilikset: "missä mennään", "mitä mä oikein oon tekemässä", ja "mitähän sitten, kun tästäkin aamulla herätään". Aamulla tosin päästiin vasta nukkumaan. Nyt sekä fiilis että kalenteri on aika lailla nollattu, vaikka loppupeleissä vuoden vaihtuminen on vaan päivämääräasia. Mutta voihan se olla merkittävä, jos siitä sellaisen tekee...

... ja nyt vasta alkaa syysmasennus painaa. Lumetkin suli kuukausi sit... eipä sitä marraskuussa joulua tarvi niin odottaakaan, mut nyt alkaa tulla jo vähän kiire joulufiiliksen kans. Muutenhan tuol on samanlaista kun syyskuussa, pimeempää vaan. Lehdet sentään lähteny puista... Joku ties kertoo et ens viikolla saatais lunta... tän ikuisen kesän vastineeks vois tulla vaikka kunnon 20 asteen pakkaset tammikuussa.

Kumma juttu tää ilmastonmuutos, kun menee itekin sekasin vuodenajoista...

Vuorokaudenaikaa ei erota kuin siitä onko hämärää vai pimeetä. Vettäkin se välillä heittää, muttei semmosta tunnelmallisen rankkaa ukkoskuuroa että kattopellit jyrisis, tommosta tasasta tihkua vaan, jota voi peiton alla kuunnella ja angstata... Tulee mieleen jotkut aamupäivät joskus kauan sitten tarhan tai koulun pihalla... sillon tais vuodenajalla ja säilläkin olla enemmän väliä, kun en ollu viel linnottautunu sisätiloihin. Onkohan toi lehtimössö muuten liukasta?

Hellepäivät tuntu jatkuvan loputtomiin, yhtäkkiä tuli vähän toisenlaisia päiviä ja sit onkin jo syksy... ei pelkästään oo ikävä sitä jatkuvaa kuumuutta (tuoreen kortin kanssa ajelin ulkona säilyttettävällä mustalla autolla, jossa ei ilmastointi toimi... niin ja täällä huoneessakin oli taas trooppinen ilmasto koko kesän). On kyl ikävä sitäkin, kun saatto tulla ja mennä miten sattuu, autoilua ja mikä ettei juomistakin aina tilaisuuden tullen. Nyt voi vaan odotella kaamosta ja nauttia niistä jutuista mitä nyt koulun ja muiden pakollisten ohella ehtii järkkäämään... vaik eihän siinä esteenä kai oo kun oma saamattomuus... ja se fakta ettei näin kylmällä tee niin mieli pyöriä ympäriinsä.

Huomenna enkun kirjotukset... meniskös sitä kylmiltään vai tekiskö jotkut noi valmistavat monisteet joita on saanu...

np. Hausmylly - Ikävä Lokakuu