IRC-Galleria

Kyllä kanasta viskotaan. Joutua nyt kiiltävänä mustaturkkisena kilpaeläimenä suomeen lässyttävän tädin omistukseen.

Tosin rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että täti kysyi kanaselta (tosin ennen koeratsastusta...) että tahtooko kananen muuttaa tädille ja se vastasi Lötjösmäiseen tyyliinsä painamalla naamansa tädin vatsaan ja täti teki päätelmän muuttosuunnitelman hyväksymisestä tällä perusteella.

Kananen on kovin työteliäs nainen, ainakin kun haluaa laittaa hanttiin. Mitään ei tule tarjottimella ratsastajan eteen, vaan kananen on saksalaiseen tyyliin kovin tarkka kaikista avuista. Tarjoaa aina jotakin vaihtoehtoa, muttei sitä oikeaa jos ratsastaja hairahtuu vaikka istumaan vinossa. Mutta kun asiat loksahtavat, niin kananen on valmis vaikka kaatamaan vuoria tädin eteen. Ja esteillä se tekee ihan kaiken tädin puolesta jotta täti pysyy kyydissä ja voi roikkua kanasen kauniissa tukassa kaksin käsin.

Kanasta järkyttää kaikki liian nopea ja liian energinen toiminta, se kun on tottunut lässy-tädin kanssa haaveiluun ja hitailuun. Tosin sen silmien huolirypytkin ovat jo osin siloittuneet.

Kanasta on turha ahdistaa kouluväännöllä (edes kevyellä) kahta päivää kauempaa, kananen on näet sukua uljaille villihevosille ja sen täytyy päästä edes pellolle jolkottamaan häntä suorana, siitä kananen pitää.

Myös illat omassa karsinassa heinien seurassa saa rouvasta onnellisuuden esiin, silloin sitä voi kutsua onnelliseksi pikku kanaseksi.