IRC-Galleria

Voi kuinka herttainen voi hevonen olla; Kas, sitä jännitti ihan kamalasti olla metsässä, mutta ei rykinyt, ei pomppinut eikä tehnyt mitään muutakaan, kunhan vain oli pinkeänä. Mentiin aika lyhyt reissu (n. tunti) ettei otus saa halvausta :), ravailtiin ja käveltiin.

Ei pelännyt autoja tai muutakaan, yksi hevonen nähtiin matkalla :). Puskissa kahisevat linnut aiheuttivat hevoselle päänvaivaa, mutta reagoi niihin vain jalkojen notkahduksella.

Kotona sumutettiin öttiäismyrkkyä ja se oli lapasesta aivan tavallista toimintaa, ei siis aiheuttanut pelokkuutta, on se vaan viksu otus. Huomenna sitten esteitä, tai siis yhtä ristikkoa :)

PS. Lapasen huvittava tapa; Anu heittelee hevosille leipiä tarhaan (kokonaisia isoja) Lapanen ottaa aina leivän suuhunsa ja kantaa sen vesiastiaan, liekö suvussa koiraa? :)

Anu ratsasti lapasen tänään, kyllä täti on saanut halvalla hienon hevosen. Se esittelyvideo on tämän päiväiseen nähtynä aika b-tasoa. Lapaselta näet löytyy erittäin hieno ja korkea ryhti sekä iso laukka :).

Siis hah, jos kasassa pysyy, niin kyllä me yhdet pukukoulukisat läpi mennään :)

Maasto peruuntui sillä tädillä jälleen mielipuolinen migreeni, relaksantteja jne.

Huomenna uusi yritys, yksin tosin :)

Hmmm, kyllä on tädillä tekeminen; Kas kolmipala oli kuin olikin liian vahva kuolain lapaselle. Tänään perus paksulla nivelellä se venyi kuin venyikin eteen alas ja sen sai ratsastettua tuelle. :)

Kuinkahan täti ikinä oppii ratsastamaan sitä???? :)

Jätettiin myös alaturpis pois ja löysättiin ylempää, siis kertakaikkiaan herkkis :).

Huomenna maastoon, saas nährä kuin tärin käy :)

Eli lapanen tosi toimissa, tämän perusteella täti sen osti :)

http://www.youtube.com/watch?v=bNy1wUZCvQQ

Siis, täti osti itselleen 5.5 otuksen pelkän videon (jossa hevonen liikkuu rennosti!!) perusteella. Videolla näki että otuksella on todella hyvä käynti, tavanomainen (no ehkä vähän parempi, Lötjösen jälkeen vaikea arvioida) ravi ja varsin hyvä laukka.

Otus saapui Virosta (!! nimim."ja minähän en mitään virontuontia osta, varsinkaan videon perusteella...") suoraan vermoon ostotarkastukseen ja läpi meni.

Täti ihastui sen kauniiseen katseeseen jo kun otus laittoi naaman ulos karsinasta :).

Se suhtautuu kaikkeen rauhallisesti, taivutukset onnistuivat hienosti, raspaus ilman rauhoitusta ja rokotukset ilman sen kummempaa mölinää. Koppiin otus käveli siltä seisomalta ja matkusti niin hiljaa että täti kyseli ajoittain Päiviltä, että onkohan se kuollut sinne.

Kotiutuminen kävi tunnissa ja Lapanen rouhi tyytyväisenä heinää loppupäivän. Reagoi kyllä asioihin, mutta järkevästi, ei siis ole ihan pystyyn kuollutkaan :).

Seuraavana päivänä täti joutui olemaan töissä 14 h joten tallinpitäjä päästi Lapasen juoksemaan kentälle, otti muutaman raviaskeleen ja totesi että tämä oli tässä. Loimi oli Lapasesta pelottava, mutta nyt jo loimitus menee kuin vanhalta tekijältä.

Täti ratsasti otuksella ensimmäistä kertaa torstaina ja ihastui iki- hyviksi, niin säpäkkä ja niin herkkä ja silti niin rento :). Lisäplussana mukavat askellajit istua :). Se näytti tädille heti tädin virheen, kas kun tekee kahdeksikkoa ja suunnan vaihdoksessa lantio heilahtaa sentin etukenoon niin polle hiljentää. Kun täti tämän tajusi, niin matkanteko kahdeksikolla jatkui tasaisena :)

Tänään Lapanen oli liinanjatkona, riimupäässä toimii 100%, ilman liina heitti lenkin aina kun täti maiskutti, hih :).

Homma jatkuu ja tarinat sitä myöden!

Niin joo PS. Oikea nimi on Jasnota ja synttäripäivä 1.4.2001, nii ja se on kantakirjattu Puolassa, liekö joku lv silti.. :) Täykkäriä paljon ja sen kyllä näkee ulkomuodosta, tsih.

Ja voi kuinka katseessa voi olla viisautta ja lempeyttä. Lötjöstyyppinen otus kertakaikkiaan. :)

On tämä kummallista; Vieläkin itkettää ajoittain kovasti Lötjönen. Varsinkin kun lukee muiden kokemuksia hevosen pois laitosta.

Höh.

Ajatella kuinka hieno hevonen se oli.

Minne tahansa sen kanssa meni, sitä pystyi käsitellä pelkkä riimu päässä, se ei koskaan hötkynnyt mihinkään ja viimeiseen asti kunnioitti ihmistä.

Se hörisi tädille aina, jopa silloin kun oli kipeä. Kas se huolehti että tätikin jaksaa.

Se liikkui hienosti ja osasi hypätä, sen kanssa täti kävi maastossakin ilman satulaa ja satulan kanssa paahtamassa täysillä. Se ei koskaan yrittänyt pudottaa ratsastajaa.

Täti pystyi antamaan sen talutettavaksi 7 vuotiaalle tytölle ja Jonttu pystyi 9 vuotiaana ratsastamaan sillä ilman satulaa yksin. Osaavammalle se tarjosi haasteita ja tiesi aina paremmin asiat kuin ratsastaja :).

Se oli ihan superhevonen.

Ikävä on ja pysyy, tädin oma pikku kananen taivashevosenakin pitää huolta rakkaistaan!