Se oli jotain uutta. Aivan merkittävää. Jotain mitä en ennen ole kokenut. Edes leireillä. Uskomaton hyväksynnän ja yhteyden tunne. Kuin tuhat lonkeroa olisi tarrannut kiinni vetäen syvyyksiin. Säikähdin ja ripuilun vastaan, kunnes huomasin kuinka kellun lämmössä ja hyvässä olossa. Hämmentyneenä ja peloissaan odotin tikarin iskuna. Se tuntui liian hyvältä, kuin seireenin laulun viemänä seurasin peloissani. Vaikka olin varuillani niin väkisinkin hellivä magma sulatti jään ja raudan ympäriltäni. Panssarini hajotessa jokainen tikku ja töytäisy tuntui, palauttaen tietoisuuteni hetkittäin kylmään maailmaan euforisesta leijailustani. Se oli epätodellista satua, hetki jonka tuntuisi kestävän ikuisuuden. Aika jolloin tunnet itsesi täydeksi ja kokonaiseksi. Sinusta pidetään, sinä pidät heistä. Tunne, tila joka jättää mennessään tyhjäksi. Aika joka on tunkeutunut sisääni ja vallannut minut täysin. Ja kun se viedään pois jäljelle jää haikea tyhjyys. Muisto, jota kaivata. Kun mikään muu ei enää merkitse ja sinulta viedään kaikki.
Raukea olo.
Uusimmat blogimerkinnät
- Kieliopintojen uudistusehdotus 31.12.
- Väkivaltaisen extremismin ehkäisy - poimi... 06.12.
- Natsit ja anarkistit, kommunistit ja kristityt 05.07.
- Maahanmuutto-kysymys ja sen eri puolet 29.06.
- Nationalismi hyvässä ja pahassa 06.06.
- Pohdinta vapaudesta ja sen olemuksesta 17.05.
- Ihmisen arvo määräytyy maahanmuutto... 11.04.
- Katsaus hyviin kansalaisaloitteisiin 17.01.
- Tää kuvaa sellasta ihanteellista tunnelma... 11.01.
- Mitä on rasismi? 07.12.