IRC-Galleria

Elämä rullailee tavalliseen tahtiin. Viime yön olin taas yllättävästi sairaalassa. Mä menin kuuden näytökseen kattomaan Da Vinci - koodia, kun siellä istuessa alko tuntumaan että nyt ei ole kaikki oikein. Kipu ja ihan hirvee olo ei silti voittanu mua: katoin leffan loppuun ja menin sitten vasta sairaalalle. Eipä ne siellä mitään löytäny: röntgenit, verikokeet ja kaikki oli ihan kunnossa joten pääsin tänään aamusti kotiin.
Elvistä yritän tukea kun se on muuttanu toiseen kaupunkiin ja sillä on ikävä kavereita ja kaikkea. Mutta en tiä, enemmän ja enemmän tuntuu että ehkä tässä vois mahdollisesti vihdoin ja viimein olla... uskallanko sitä ees sanoa... noh, se oikee ihminen.
Huomenna tarvii kattoa mitä sitä taas saa aikaseksi.