Öö... koko yön oli unissa vaan yksi ihminen, eikä ois tehny lainkaan mieli herätä, kun jatkaa vaan nukkumista ja niiden unien kattelemista. Se on se. Se ainoa ketä mä oikeesti rakastan, se ainoa kenet mä oikeesti haluan. Aina.
Hah. Olin kaupungilla, ja kumartuneena laittamassa pyörää just lukkoon, ja kun nousin ylös, oli edessäni heppu SPR:n liiveissä. Se katto mua niin nätisti etten mää voinu kieltäytyä avustamasta vähän, ja nyt multa menee sitten semmonen pikkuriikkinen summa joka kuukausi SPR:lle että ne saa avustaa sillä kehitysmaiden immeisiä. Heh. Minäkin suuri maailmanparantaja. =o)
Kahvetta tuli taas juotua ehkä liikaakin mutta eipäs siinä sitten mitään. Sitten vaan kärsitään ne päänsäryt pois kun ne tulee.
Hiukka outo olo. Parantua haluisin jo.