IRC-Galleria

Huh huh, millanen päivä eilen oli. Vuoden viimenen päivä meni siis näin:
Heräsin aamulla yheksän aikaan outoon ääneen. Tajusin että se tulee marsujen häkistä, mutta en tajunnut mitä se tarkoittaa. Silmät sikkaralla laitoin valot päälle ja vilkaisin häkkiin. HETKINEN... mikä tuolla murun alla on. Se liikkuu. Voi itku, se tekee pentuja. Paniikissa sitten soittamaan eläinkauppaan. Onneksi sieltä vastattiin. No, neuvoja tuli, ei tarvitse kauheasti mitään tehdä, kaikki menee kyllä yleensä hyvin omalla painollaan. Puhelun lopetettuani tarkistin tilanteen. Pentuja oli tullut neljä. Äiti ja vauvat vaikuttivat selvinneen hyvin. Poikaset oli terveitä ja eläväisiä.
Vasta silloin huomasin, että kello on paljon ja Tampereellekin pitäis lähteä. No, olin tietty niin tohkeissani etten muistanut edes syödä mitään. Lähdin reissuun ja ajattelin, että minun on luotettava emomarsun kykyihin pitää poikasistaan huolta.
Tampereen metroautoareenalla oli tuhansia ihmisiä, ja tungos oli melkoinen. Näin kavereita, kuuntelin musiikkia ja puheita, kävin rukoiltavanakin. Rakettejakin näkyi ihan kiitettävä määrä.
Poriin päästyäni olin tosi väsynyt, kello oli neljä kun olin kotona. Marsut oli hengissä ja hyvissä voimissa kaikki kuusi. Helpottuneena menin peiton alle.