Kaikkea sitä taas onkin...
Tämä harmaus tuolla ulkona sais jo tosissaan alkaa riittämään. Ei huvita mihinkään lähteä kun samaa massaa taivaalla koko ajan ja vettä tulee enemmän tai vähemmän. Missä mukava, pieni pakkanen ja lumipeite??? Kysyn vaan.
Niin, ja ihan pakko sanoa kyllä sekin, että onhan se mukavaa että mun mies kelpais muillekin. Voi morjes. Pitäskö itkeä vai nauraa. Ehkä teen molempia.
En tiedä onko se syysmasennus vai mikä mutta meinaa taas nuo rakkaat kissatkin käydä hermoille. Mitään en voi tähän pöydälleni jättää, kaikki viedään. Tiputetaan lattialle, kadotetaan jonnekin hyllyn tai pöydän alle ja väliin. Ääh. Aatu ei anna leikata kynsiä, olen miettiny että pitäskö se oikeen viedä eläinlääkärille siihen toimitukseen että jos ne laittas sen vähän edes pöllyihin niin ei jaksais pistää vastaan niin koko voimallansa. En tiä.
No, tämäkin päivä on jo huomenna eilinen