Äitillä tuli käytyä kylässä ja oivoi sentään... kyllä se nyt on jo niin täysin autettava. Ei piristä ajatella sitä asiaa mutta minkäs tälle voi. Yritin vähän edes auttaa minkä pystyin.
Sähköpostissa oli paljon työjuttuja, vissiin Tampereella löytyis töitä aika hyvinkin... ja sainhan mä tänään puhelun että kouluunkin vois hakea. Kaikenlaista vaihtoehtoa tarjolla... Saas nähdä miten tässä käy. Paljon on vielä tahittavana ennenkun minä asun Tampereella.
Njooh, sen veran väsy olo että varmaankin kohta nukkumaan... jos tätä suhteellisen hiljasta aikaa yheltä taholta ei nyt enää kauaa jatkuis, tai sitten se on vasta alkanut. Hmh... :o/