Joo-o. Jokseenkin sekalaiset tunnelmat tänään. Kaikki sinänsä ihan ok, selvittelin taas vähän tulevaisuuden asioita ja silleesti. Eipä silti mieltä ylentäny kun kaveri kerto uutisia... mikä oli kohtalo jo vissiin kolmannen kerran. Miten sitä yhelle ihmiselle annetaankin kestettävää. Ja vielä tuossa muodossa. Voi itku kun en voi mitenkään edes auttaa. Toivon vaan että jakselee. <3
Iltalenkillä pysähyttiin hetkeksi juttelemaan naisen kanssa jolla oli kultanen noutaja. Kassu pelästy sitäkin. Voi ressukkaa, kaipa tuo tottuu aikanaan enemmän tai vähemmän.
Ei kai tässä mitään kummempaa kun miettiminen jatkuu ja suunnittelu. Eihän se lopu koskaan. Pää hajoaa, auttakee.
