IRC-Galleria

Eilen ja tänään olen miettinyt, miten moni nuori lähtee täältä liian aikasin ja liian turhaan. Miten monta äitiä, isää, siskoa, veljeä ja kaveria jää kaipaamaan. Miten suuri tuska jää, miten sanoinkuvaamaton ikävä. Se on väärin inhimillisestä näkökulmasta katsoen. Ei voi ymmärtää niitä tutkimattomia teitä ja niitä syitä, joista tuolla jossain ylhäällä päätetään että esim. nyt viisi nuorta ihmistä otetaan pois muutamassa minuutissa, ilman että he saavat sanoa hyvästi läheisilleen. Mä toivon etten koskaan joudu kokemaan niin kovaa tuskaa, mutta kyllähän kai meiltä jokaiselta joskus joku läheinen lähtee. Yli kolme vuotta tästäkin tapauksesta on mitä nyt eniten olen miettinyt. Miten siellä on kaikki käynyt, joku vielä lähtenyt pelastamaan rakastaan ja ovat jääneet sille tielleen. Miltä on muista tuntunut katsoa palavaa taloa ja tietää että siellä on vielä nämä nuoret sisällä. Ei voi käsittää, ei. Toivottavasti aika ja nämä vuodet ovat turruttaneet kipua läheisiltä edes vähän. Levätkää rauhassa Naikou, Emilia, Nyben, Vilu ja Joni.