Mitäs tässä tänään... tuntuu etten pääse tästä fiiliksestä irti. Ei tässä oikein ole mitään järkeäkään, kauhea suru ja ikävä on, mutta kenestä? Mietin vaan tässä kaikkia näitä jotka on kuolleet nuorina ja joilla oli vielä elämä edessä. Vaikka en ite henkilökohtasesti ole ketään menettäny niin kyllä mulla nyt tuska on muutamista tapauksista jotka tiedän tapahtuneen. Taivaassa tavataan...
Huomenna oli tarkotus tehä pikanen Tampereen reissu mutta mutta... saa nyt nähdä sitten. Ei tän olon kanssa jaksais keskittyä mihinkään. Periaatteessa sen asian sais varmaan hoidettua puhelimella ja postia lähettämällä. Katotaan.
On kyllä pakko nyt jotain keksiä jotain piristävää jonkun kaverin kanssa lähipäivinä etten sekoa tänne kotiin. Muutamaa ihmistä ihmettelen kun eivät viitti itestään mitään ilmotella vaikka yritän soitella ja ottaa yhteyttä.
Elämä on...