Näin se on sitten 30 rapsahtanut rikki. Se synttäripäivä eli viime perjantai oli tavallaan ihan mielenkiintonen, vaikkei mitään kauhian ihmeellistä tapahtunutkaan. Paitti että tulihan sitä heti yöllä semmosta yllättävämpää viestiä. Illemmalla menin kaupunkiin, söin hyvin ja kakkupalankin nautiskelin, sitten seurakuntaan. Siinähän sitä.
Nyt on sitten taas uusi viikko alkanut. Eräs ihminen on alkanut tuntumaan hiukkasen rasittavalta, tai ahdistavalta vaikkei olis ikinä uskonut. No niin sitä vaan tutustuu toiseen niin tajuaa asioita.
Lähettelin tänään aamupäivällä työhakemuksia ja iltapäivällä soiteltiin että pitäs mennä torstaina jo haastatteluun. Jos musta tulis Hesburgerin siivoja. Eipä kai siinä mitään, vähän vaan arveluttaa että mitä siinä neljässä tai viidessä tunnissa aamulla pitää kaikkea ehtiä. Ja että onko se kauhian raskasta, pitääkö pestä jotain ihme koneita tai jotakin. Kyllä mä nyt lattioita ja pöytiä ja vessojakin siivoan, mutta niistä koneista kun en tajua mitään... njooh sittenhän sen näkee.
Semmosta. Rauhallinen ilta jatkuu...