Eilen sitten oli tosi laiska päivä, kroppa on jotenkin vaan sitä mieltä että ei tänään, ei tänään... tulispa ne omegat pian niin sais alkaa kokeilemaan.
Tänään menin sitten ihan ummikkona erään yhdityksen kokoukseen ja siinä kävi sitten niin että minusta leivottiin Pirkanmaan rasisminvastaisen työn tuki ry:n puheenjohtaja ja koordinaattori. Ei kai siinäkään... mies kysyi että mites sää kerkit kaikkea. No kai sitä kerkiää niin kauan kun ei oikeita töitä löydy tai koulua ole. Mies on kyllä tänään muutenkin vähän oudolla tuulella...
No semmosta. Ei tästä elämästä käänteitä puutu. Kaikki muuttuu mutta antaa sen muuttua.
