Olin vähän ulkosalla illalla ja hiukan tapasin tuttujakin. Tänään kävin vähän tekemässä pieniä hommia.
Olen miettiny että kyllä tämä maailma on sitten monimutkanen paikka. Miten täällä kukaan voi pärjätä? No yhdellä tavalla vain. Uskoisin niin. Taivaaniskä on ainoa joka murheita ymmärtää ja ahdistusta. Ainoa joka kaiken anteeksi antaa.
Ajatukset juoksee taas ympäri villiä laukkaa. Joskus tuntuu että pitäs tehä jotain tosi radikaalia oman ittensä ja onnensa eteen. Siinä vois lennellä risut ja männynkävyt, mutta ei kai sitä aina muutenkaan saa mitään aikaseksi.
Mihinkähän sitä pääsis töihin? Mihin lähtis opiskelemaan? Mä toivon että pääsisin sille kurssille johon hain. Olis taas ainakin jonkun aikaa tekemistä ja semmosta muutakin.