IRC-Galleria

Voin kertoa että söin muuten äsken parasta pizzaa mitä olenkaan sit elämässäni saanu. Kyllä tuo kokki osaa. Eikä ollu kuulemma ees ite tyytyväinen tekemisiinsä. =oD

Nyt nuggumaan ja aamusti taas kouluun tekemään aarrekarttaa.

... ja vieläkin ihan kivaa. Tänään jatkettiin toisiin luokkalaisiin tutustumista ja tehtiin pieni kierto pitkin koulua. Monta rakennusta ja luokkaa, HIRVEESTI tilaa. Eksyishän sinne helposti. =oD Onneksi nyt hoitui tuo kimppakyytihomma niin ei tarvi sitä kallista seutulippua hankkia. Tiimarista käytiin muutaman luokkakaverin kanssa hakemassa huomiselle päivälle tarvikkeita.

Toni se vaan sairastelee vieläkin, pitänee mennä sitä piristämään. Jokohan se pääsisi huomenna kouluun?

Eipä kai tässä muuta.

Vai miten se mainos meni.

Kissat ei antanu mun nukkua joten en jaksanu herätä vielä seiskalta vaikka oli tarkotus. Puoli kymmeneltä sitten väkisin sängystä ylös ja eipä siinä turhia aikoja jääny kun pitikin jo lähteä kohti Eurajokea. Oma luokka tuli päivän aikana enemmän ja vähemmän tutuksi ja tietty oli paljon uutta asiaa. Tehtävää tuli heti ja voitte uskoa että sisäoppilaitoksessa opiskelu ei ole sieltä halvimmasta päästä... Mutta tästä se lähtee ja uskoisin viihtyvänikin. Luokkakaverin kyydissä pääsin takasin Poriin.

Kirjastossa kävin tulostelemassa jo koulujuttuja heti ja siellä näky pari tuttuakin niin että pisti vähän hymyilyttämään. Sitten kävin kaupassa sairastuvan puolesta ja nythän tuo kello näyttääkin olevan jo sen verran että saa piakkoin rauhottua iltajuttuihin.

Toissapäivänä tuntui pahemmalta kuin eilen ja eilen tuntui pahemmalta kuin tänään. Ehkä tälle joskus pystyy vielä nauramaan jos se tätä rataa menisi. Kouluun on nyt hyvä keskittyä ja niin pois päin.

Hellurei

Aijaa?

Nukuin harvinaisen hyvin viime yönä. Kai se mielikin siitä rauhottuu pikkuhiljaa, vaikka siihen onkin vielä pitkä matka että pystyn jättämään konditionaalimuodot ajatuksistani pois. Joitakin biisejä tekee pahaa kuunnella eikä kaikkia ajatuksia viitti edes päästää päähänsä mutta eipä kai tässä tilanteessa nyt voi vielä muuta olettaakaan? Uskon että kyllä se tästä, ajan kanssa.

Sain repunkin koulua varten, kun Tonilla oli semmonen ja se väitti että oli multa jääny. No se selässähän oli olo niinkun ekaluokkalaisella joka on menossa ensimmäistä aamua kouluun. =oD Huomenna se sitten tosiaankin alkais, tarvis kattoa kaikkea valmiiksi ja sillain... no onneks kello ei ole vielä tuon enempää.

Ai niin, se "oikea" puhelinkin on taas käytössä kun saatiin avattua. =o)

Sanon tämän nyt vaikka näin että enää mun ei tarvi selitellä mitään. Enkä edes jaksa. Selitykset on nyt selitetty, ja kun se ei auttanut niin se loppui tähän se selittely. Miettikää sitten omissa päissänne mitä olen tehnyt ja miksi, mikäli kiinnostaa.

Lauantai olis, eli mitähän sitä keksis? Henkisesti olis valmistauduttava maanantaihin. Minustapa tulee taas koululainen. Hyvä hyvä, saan tämän kaiken p...an pois päästäni. Eiköhän se tästä muutenkin lähe menemään. Mikään ei toimi jos ei sitä pane toimimaan ja tee töitä sen eteen.

Näin tänään... huomenna uusiksi

Miten nää jutut muuttuu niin nopeeta tahtia?

Mikäs tässä hätänä... pojat hemmotteli mua mun lemppariruualla ja nyt vaan hiukan rentoudutaan ja juhlitaan mun kouluun pääsyäni.. Hianoo. =oD Kyllä mä taidan nyt tietää taas elämän suunnan vähän paremmin.

... olen ammatiltani perhepäivähoitaja

Eurajoki city kutsuu tänään, pitäkää peukkuja että haastattelu menis hyvin ja pääsisin kouluun...