Tänään mentiinkin kouluun vasta varttia vaille yheksi, mutta siellä oli suhteellisen mielenkiintonen luento. Menihän se sitten kuuteen ennen kun oltiin taas Porissa, mutta eipä tuo haittaa kun yleensä kuitenkin aika lyhkäsiä päiviä.
Käytiin kaupassa ja muuta ei sitten ehtiny eikä jaksanu... ehkä siivoomista huomenna kotona jos koulun jälkeen jaksaa. Pakko olis...
Siitä luennosta tuli mieleen...
Kyllä me ihmiset ollaan sitten niin erilaisia. Aihe josta sais helposti paasattua vaikka loputtomiin. Erilaisia ollaan... kaikista ei ole pakko tykätä mutta kaikkien kanssa olis tultava toimeen, edes jotenkin. Mietein että semmonen yleinen arvosteleva, ilkeä ja kylmä asenne toisia kohtaan on lähes poikkeuksetta oman epävarmuuden peittelyä. Olemalla ilkeä varmistaa vain sen, ettei omille silmille hypitä, ja se varmistus taas täytyy tehdä vain siksi että on liian vaikea myöntää että joku on liikaa myös itselle eikä kaikkea jaksa kestää. Vahva täytyy toisten silmissä olla millä hinnalla tahansa. Muurit pystyyn ja jouset jännitetyiksi. Mitä kovempi olet ulkoa, sitä pehmeämpi sisältä. Uutisia?
Jooh, ehkä nyt nukkumaan ja huomista kohti...