IRC-Galleria

Uskomatonta tämä nukkuminen. Pakko tehä tälle jo jotain. Nousta aamulla vaikka sitten taju kankaalla. Ei auta muu.
Messenger ei toimi, kukaan ei kaipaile puhelimen välityksellä, ulkona on hirmu pakkanen eikä telkkarista tuu mitään kivaa. Jippii. Unikaan ei tuu varmaan taas aikoihin kun nukkunu jo muutenkin koko päivän. No, huomenna pitäs olla taas tekemistä.
Ei kai tässä muuta kun sipsipussi auki ja silleen...

Noinhan ne sanat menee. Se siitä.
Viikonloppu meni aika tiiviisti oman rakkaan kanssa. Katteltiin elokuvia, kuunneltiin musiikkia, käytiin syömässä ja silleen. Muutamiin uusiin ihmisiin saa aina välillä tutustua kiitos oman kullan. Tätä unirytmiä olis edelleenkin korjattava kun vaan onnistuis.
Pää tyhjä. Ajatukset katosi. Yritetään illemmalla uudestaan...

Eilinen meni aika hyvin kaupungilla oleskellessa ja sai sentään pari asiaakin hoidettua. Äiti ja sen mies tuli täällä Porissa käymään ja niiden kanssa istuttiin Isossa karhussa kahvilla vähän aikaa. Jekutin kultaseni siihen myös syynättäväksi. =oD Sitten kuljettiin ihanaiseni kanssa kaupungilla kirpparilla, kaupoissa ja mentiin sen jälkeen sen työ. Siinä se ilta sitten meni ja semmosta.
Tänään oltiin syömässä ja mä olen ainakin potenut pään totaalista jumittamista. Idolssia kattelen tässä ja siellä on taas hauskoja tapauksia. =oD

Semmosta. Kunnon unet olis taas kova sana.

Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen mietin mistä suunnasta sitä alottais tämän päivän hommien hoitamisen. Väsyttää niin perkuleesti (ehkä siitä johtuu että ajatukset ei oo ihan koossa niinkun niiden pitäs olla ja luulis olevan tässä tilanteessa).
Onko normaali normaali? Mikä on normaali? Onko normaalia edes olemassa? Ääh.
Jospa mä yritän saada vähän jotain aikaseksi ja menen sitten päikkäreille.

<3 Mun Oma Rakas <3

Onnellinen.

Kyllä niitä fiksuja miehiä on kuitenkin, ja ihan söpöjä sellasia. Se vaatii vaan vähän tuuria että tulevat vastaan. =oD <3

Hmmh. Semmosta. Kyllä se on vaikeeta löytää sellanen mies, jolla OIKEESTI olis aivot päässä. Siis itsestänihän mä en nyt puhu mitään, mun päästä ei tiedä kukaan... no mutta kuitenkin. Siis niin harvinaista se on että sitä kyllä harvemmin tapahtuu. Kuitenkin löysin yhden miespuolisen ihmisen, jolla itse asiassa näyttäisi olevan aivot, ja vieläpä ihan oikeassa paikassa eli yläpäässä.
No, enhän mä sille tietenkään kelvannut.
Oli kyllä mukavaa sen seurassa, ja kai silläkin oli vähän aikaa mun kanssa, kunnes huomasi etten ole ihan hänen tyyppiään. Kenen tyyppiä minä nyt olisinkaan...
Mitäs sitä sitten tänään. Se olis keskiviikko, jossain vaiheessa piti mennä salillekin taas...

Kaikenlaista. Uusia tuttavuuksia on tullut tehtyä ja vanhoja jätettyä hieman taaemmas. Uusien osalta toivon että osa niistä kestäisi vielä pitkälle tulevaisuuteenkin. =o)
Tämän päivän olen viettänyt hiljakseen kotona (vaihteeksi). Kattellut Idolsia ja telkkaria muutenkin. Ei oo kauheesti kukaan justiinsa tänään kaipaillut mutta huomennahan mulla on treffit. =oD

Mä saatan olla teini mutta Tuiskun Antti on silti aika hyvä juttu. =oDDD
Mulla on loppujen lopuksi kaikki aika hyvin... suhteellisen hyvin.
*Poistuu takavasemmalle kuuntelemaan Anttia*

Tämmönen vuosi se oli sitten. Paljon kerkis tapahtumaan... oli helsinginreissuja ja kesäsekoiluja, sitten ihmeellisiä ihmissuhdekiemuroita. Taisin menettää sen ihmisen josta oikeesti eniten välitän, mutta kai sitä aina toivoa saa että kohtalolla olis vielä joku ässä hihassa.

Kiitos kaikille ihmisille jotka on jaksanu kuunnella / lukea murheitani ja muuta semmosta. Olette ihania. Joistakin ihmisistä ei voi luopua.

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki.

Kiitos ja kuittaus.

Pori 31. 12 2006

{Jemppu}

Ja TAAS on mielenkiintonen viikonloppu takana. Miks mä aina käytän tota sanaa...? =oD
No joo. Perjantaina leffassa kattomassa mielipiteet jakanut Eragon. Ite tyksin paljonkin. Lauantaina nolifetystä. Mutta sunnuntaina se sit repes.
Kaupungilla syömässä. Puhelin ilmotteli että viestiä pukkaa ja sitten huomasin että Pori on perhana vieköön liian pieni paikka. No, elämä on. Miettimistähän siitä tuli vaikkei niin pitäny käydä. No eipä siinä sitten ketään, ketäpä siinä sitten mitään.
Hiukan joululahjaostoksia on tullu tehtyä, mutta olis vielä keksittävä jotain kaverille ja veljelle. Rakkaalle veljelle.
Nytten rauhottumista ja ei ihmeempää, kai se nukkumaan pitäs mennä ajoissa... mut kun uni ei tuu millään, mitäs sitten tehään?