IRC-Galleria

Mikä päivä. Menihän se suht normaalisti sinne neljään asti...

Kunnes yhtäkkiä kuului pihalta jarrutuksen kirskunta ja sitten kauhea rysähdys. Ajattelin että mitäs ihmettä, nyt ei kyllä ole kaikki hyvin. Juoksin parvekkeelle kattomaan, ja näin miten meidän talon kohdalle tohon tielle alko pysähtelemään autoja jonoon. En kuitenkaan nähnyt mitä oli käynyt, joten menin alas etupihalle. Siellä oli tiellä skootteri palasina, nuori nainen makasi tiellä ja toinen istui pientareella. Sienänaapurit siinä autoinensa kanssa. Ambulanssit ja poliisit oli soitettu. Tuli myös paloauto ja lääkäriauto. Porukkaa kerääntyi mukavasti yleisöksi. Siinä sitten odoteltiin apua. Vietiinhän ne tytöt siitä hoitoon. Siinä oli käynyt niin että naapuri autollansa hidastanut kääntyäkseen tähän pihaan, mutta skootterineiti ei ollutkaan huomannut hidastusta koska oli justiinsa irrottanut katseensa taustapeilistä, ja ajoi näin ollen auton perseeseen ja lensi vissiin takakontin päällekin. No, ei kai niille silti pahemmin onneksi käynyt, mutta se rysähdys ei ollu kivaa kuultavaa.

Lähdin sitten alottamaan uudestaan harrastustanikin eli uintia. Uin sen kilometrin ja tulin hesen ja kaupan kautta kotiin. Toki piti hesestä hakea takasin kaikki kalorit mitkä nyt mahollisesti oli altaassa kulutettu. =oD

Huhheijaa. Olen vähäsen poikki. Pitäs huomenna taas soitella lääkäriaikaa koska noi lääkkeet ei oikeesti taida sopia mulle. Ja mitä muuta sitä sitten keksiikään.

Tässähän tätä viikonloppua on vietetty. Triopseja on ainakin kaksi, saa nähä onko niitä sitten kuitenkin enemmän ja syövätkö toisiaan.

Nukuin taas vähän liikaa tänään. En tiä mikä on kun aina nukuttais. Nyt kun on taas koneellinen pyykkiä pesty ja semmosta niin oottelen tässä että lähetään käymään Pihlavassa miehen kanssa.

Mä tarvin kengät. Ja farkkuja. Ja pitkähihasia. Ja ja ja... kaikkea.

Taas se olis viikonloppu. Taistelin tänään nettiyhteyden kanssa puoli päivää, kävin kaupassa, ja ihastelin pikku uimareita. Kaksi tai kolme triopsia siellä nyt olis, toivottavasti eivät syö toisiaan niinkun siinä on joka kerta käyny, että jäis henkiin useampikin kun vaan se yksi.

Eipä tässä ole tänään muuten tullut oikeen mitään tehtyä. Odottelen miestä kotiin ja niin poispäin.

Aamulla satoi ihan railakkaasti ja oli just sen näköstä että tulee kunnon sadepäivä, mutta aamupäivällä yhtäkkiä se sitten selkeni ja teki aurinkoisen ilman. Pyöräilin kirjastoon lukemaan tieteen kuvalehteä (himottais kyllä tilata kotiinkin...) ja tulin siwan kautta sitten kotiin takasin.

Ihan vainoharhanen olo, koko ajan tuntuu että kuulen jotain ääniä, pauketta ja kolinaa ja kaikkea.

Niin ja se yksi... onhan sillä tietysti oikeus pitää asenteensa, mutta en kyllä tajua ketä tämä nyt sitten hyödyttää ja auttaa. Helpottaako se jotenkin oloa? Kiitoksia vaan ja tervemenoa.

Tulipa tuossa käytyä kaupungilla kaverin ja pikkuneitinsä kanssa. Nyt pyörii pesukone ja paljon muuta en olekaan sitten tänään tehnyt. No, ei kai tuo niin vaarallista. Huomenna sitten taas.

Eipä tässä sitten... päivä kerrallaan.

Ps. Rakastan.

Masukivut jatkuu vielä, mutta jospa sekin tästä jossain vaiheessa selviäis.

Ulkona tuoksuu jo vähäsen syksylle, mii laik. Viikko on taas alkanu ja eipä viikonloppunakaan ihmeempiä tullu tehtyä... käytiin kaverilla kylässä lauantaiehtoolla ja semmosta.

Oliskohan sitten syksymmällä taas ulkomaanreissu tiedossa... hmmmmm...

Toiset pitää tämmöstä päivämäärää epäonnisena, mutta mulla on ollut ainaskin hyvä päivä. Taloudellisesti hyviä uutisia on tullut ja sitä rataa. Iskäkin kävi naisystävänsä kanssa tuossa pyörähtämässä. Sekin oli ihan mukavaa se.

Eipä tässä sitten kun viikonloppua viettelemään. Ja juu, eilen tuli myös semmosia uutisia että olen kaverin puolesta erittäin onnellinen. =o)

Käväsin taas fillarilla kaupungissa, mutta dna-liikkeessä oli niin järjettömästi porukkaa ja myyjät vissiin jossain kahvitauolla että en jaksanu jäädä just odottelemaan. Kattoo sitten huomenna tai joku päivä uudestaan.

Aurinko paistaa ja vettä sataa... ihan erikoista ilmaakin pitelee. Mutta mä tavallaan kyllä vaan tykkään tästä, ulkona on välillä niin hyvä tuoksu, semmonen loppukesänen tai alkusyksynenkin välillä.

Iskä tulee vissiin huomenna käymään ja muutenkin pitäs selvitä pari asiaa. En tiä, ehkä nää tästä... hiljaa hyvä tulee, sanoi naamakirjakin.

Eipä tämä olo vieläkään ihan normaali ole, mutta kaipa se paranemaan päin kuitenkin. Tuota lääkettä saa vieläkin vetää vähintään sen yhen päivässä.

Sadepilvistä ei näy tulevan loppua, niin senkin takia olen sitten vaan tässä kotona ihmetelly. Ja ihmeteltäväähän riittää, kun yksinään juttuja päässänsä pyörittelee... Njooh, jospa huomenna pääsis sitten jo fillaroimaan kaupungille.

Aamulla herätessä tuntu siltä että lähtee taju. Kuukautiskivut on asia sinänsä, mutta että tässä mittakaavassa... no buranaa nassuun niin paljon kun maha kestää ja eikun päivystykseen. Serppi oli lievästi koholla, ei ne oikeen sitten osannu muuta sanoa tai tehä kun antaa piikin persukseen ja laittaa tulehduslääkereseptin kanssa kotiin. Umpparia epäili kyllä hieman, joten lämpöä ja yleisvointiakin on tarkkailtava. No, eka lääke on nyt otettuna ja odottelen tässä että miltä alkaa tuntumaan yötä vasten, saakohan tässä nukutuksi.

No, tätä ihmetellessähän se päivä onkin mennyt. Apteekissa sattui semmonen hauska juttu joka hymyilyttää varmaan vielä pitkään ja silleen... mutta ei tämä kipeenä olo ole muuten kyllä mitään herkkua. Mitään ei saa tehtyä. No, huomenna uus serpin mittaus ja silleen...

Adios