IRC-Galleria

Hieman raskas päivä töissä. Mutta paljon raskaampaa vielä kyllä tulossa, heti huomisesta alkaen ja ensi viikko se vasta hauska onkin... huhhuh.

Tänään tunnen itteni pieneksi, tavalliseksi, väsyneeksi, unohdetuksi, huomaamattomaksi, kipeäksi, hölmöksi, menetetyksi tapaukseksi... No, onneksi huomenna on JO torstai ja siitähän sitä sitten mennään vaan taas kohti viikonloppua. Mikä sekin menee aina liian äkkiä.

Katselin tuota joulunaikaa kalenterista, ja eipä siinä nyt paljon joululomista ole tietoa kuitenkaan vaikka siinä luulossa olin, entisiin vapaisiin tottuneena. Aatto on perjantai joten joulu on "pidennetty viikonloppu" ja sitten on taas neljä arkipäivää ennen uuttavuotta, joka sekin mahtuu ihan viikonlopun sisään. Töitä, töitä. No, rahaa, rahaa.

Tämä flunssakaan ei nyt osaa päättää tulisiko vai menisikö. Pää ei ole kainalossa mutta epämukava olo. Nenä tukossa ja kipeä, ja verta saa taas niistää ja räkiä koko ajan. Ihanaa, naisellista. Millähän senkin sais vuosien jälkeen loppumaan?

Vuosien jälkeen... millähän sais nää ajatuksetkin loppumaan?

Olipa sentään tänään mukavampi päivä kun eilen. Tulin töistä suoraan kotiin ja olen tässä putsannu jääkaappia, pyöritelly asioita mielessäni ja vähän kärsiny päänsärkyäkin taas.

Joulunen olo ei vielä ole tarttunu minuun mutta jospa se auttas kun alkaa sitä joulua näkymään enemmän ja enemmän kaupungillakin. Torstaina saakin sitten olla töissä vähän pitempään, mutta kai se rauhallisesti menee siinä sekin.

Mitä mä taas edes kirjotan kun ei ole mitään uutta... iltapalaa ja särkylääke --->

Työviikko takana ja viikonloppu saapunut. Tämä viikonloppu alkoikin päänsäryllä, en tiedä sitten mikä oli mutta onneksi kaks buranaa auttoi.

Levottomia ajatuksia edelleen. Onneksi huomenna voi pitää vaikka siivouspäivän niin saa purettua itteään edes jollakin tavalla. Onneksi saa nukkuakin aamulla pitempään. =o)

Ei mulla mitään kirjotettavaa oikeestaan edes ollu, kunhan yritän pitää rutiinia yllä...

Että semmosta sitten. Kurkku oli vielä tänäänkin vähän kipeä ja nuhanen olo. Töissä sen takia taisin olla vähän omissa maailmoissani, mutta haitanneeko tuo sitten yhtenä päivänä. Kaks päivää vielä ja sitten viikonloppu.

Odottelen vaan että tottuu kunnolla tähän rytmiin, ettei jää kaikki kotihommat viikonlopulle ja että muutenkin jaksais töiden jälkeen vielä hoitaa asioita. Kirjastossa pitäs käydä joku päivä ja mitäs muuta... sitä uimisen alotusta tässä olen miettiny kanssa, mutta ans nyt kattoa koska saa aikaseksi.

Eipä tässä muuta kun pikkuhiljaa taas nukkumaan että jaksaa aamulla kömpiä ylös sängystä.

Enhän minä tätä halunnut. Kurkku tuntuu kipeältä ja nenä menee pikkuhiljaa tukkoon. Semmosta kuumaa kirvelyä tuntuu nenän takana, että tästähän se sitten varmaankin lähtee, jee. Ja mun piti töissä olla virkeänä ja kaikkea. En edes halua tietää mikä olo on huomenna aamulla.

Töissä päivä meni taas ihan mukavasti, peikko-orkesteri viihdytti muksuja ja nukkuivatkin nuo lapsukaiset harvinaisen kiltisti ja rauhallisesti.

Paljon on ajateltavaa, ja väsy on iltasin armoton. Ei meinaa pysyä hereillä nukkumaanmenoaikaan asti, ei sitten millään. No, tottumiskysymyksiä vissiin...

Aamulla oli vähän väsy kun ei oikeen se nukkuminen sujunut. Join puoli litraa tuommosta c-vitamiini-kofeiini-systeemiä niin kyllähän se siitä sitten lähti. Töissä oli taas sopivasti kiirettä, mikä toisaalta ihan hyvä. Ajatukset ei ole vieläkään täysin rauhottuneet, mutta ei kai auta kun antaa niillekin aikaa.

Mies on tulossa tuolta pian pizzojen kanssa eli kohta mässäys alkakoon. Oikein sopiva iltapala ja varmaan siitä jää huomiseksi evääksikin vielä. =oD

Viikonloppu oli ja meni.

Nyt tarvii ottaa järki käteen ja miettiä. Todella miettiä. Miettiä alusta loppuun. Ajatella ajatuksella. Empä taida enempää sanoa...

Joo. En tiä. Pää on niin sekasin taas. En saa mistään kiinni enkä selkoa. Ajatukset lentää sikinsokin eikä pysähdy mihinkään. Levoton olo eikä oikeen mihinkään jaksa keskittyä. Musiikkia kuunnellen ja yritän rauhottua, ehkä lämmin suihku rentouttaa. Hulluja ajatuksia se silti huuhtelee viemäriin vaikka sekin olis ihan kätevää...

Elämä on.

Toinenkin päivä töissä meni vielä vähän ihmetellessä asioita, lasten nimiä kun yritän muistaa ja semmosta, mutta eiköhän se tästä. Märkää vaan on ulkona että se vaatehuoltoruljanssi siellä on aikamoista.

Tulin vaan sitten suoraan kotiin ja näin iltasella alkoi tekemään mieli kebabbia. Soitto miehelle ja kyselin että mitenkä olis, mutta ei tietoa mahtaako jäädä roskaruuat huomiseksi.

No, huomenna saa aamulla sitten nukkua taas ja jospa sitä tekis vähän kodinhoidollisia asioitakin.

Njaahas. Aamulla sitten vielä aikalailla hämärässä rämmin bussipysäkille ja eikun töihin. Tiukkaa toimintaa koko kuusi ja puoli tuntia, mutta sillä tavallahan se päivä menee vaan nopeammin. Meidän ryhmä on haastava mutta siinähän sitä vaan oppii itsekin kasvattajana.

Kaupan kautta kotiin ja taistelu väsyä vastaan. Gospelvideot ja gospelmusiikki on tänään ollu kova sana mulle, ja itkuherkkää aikaa on jotenkin ollu. No, ehkäpä se väsy tekee semmosta että kyyneleet vaan meinaa tulla väkisin pienestäkin.

No, huomenna perjantai ja viikonloppu taas edessä.