IRC-Galleria

Joo, eilempä tuli sitten vähäsen pysäyttäviä uutisia. On tämä elämä niin arvaamatonta. Äiti <3

Helle on taas jotain aika käsittämätöntä. 30 astetta paukkui tänään täällä Porissa. Sepä sai mut ostamaan elämäni ensimmäiset caprit. <3

Muuten oli tänään vähän semmonen ... pettymyksen päivä. Tai siis vähän semmosta pientä, sanoisinko mustasukkasuutta ilmassa mulla. Noooh, ehkä vaan pareekin näin, mistäs sitä sitten tietää...

Kohtahan tästä saa taas mennä nukkumaan, aamusti olis herätys 05.30 ja seiskaksi töihin.

Työpäivät on nykyään aika... jänniä... en ees viitti sanoa siitä enempää. Katotaan nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tämä viikonloppu on ollu aika hiljanen, kukaan ei tunnu kaipailevan, eikä ketään ole missään muutenkaan. No, välillä näinkin. Katotaan sitten juhannuksena uusiksi.

Mitäs mä nyt taas kirjottelen kun en osaa kertoa mitään...

No terve taas... vaihteeksi.

Työt sai sitten jatkoa sillain yllättävästi vielä kahdella kuukaudella eli juhannuksen toiselle puolelle mennään ennenkun "vapaus" koittaa. No, jos palkka juoksee niin ei kai siinä...

Kesä on alkanut jo, ainaskin mun mielestä. Pyöräily on alkanu kai mua taas vähän laihduttamaan kesäkuntoon. Kipuja ja verenpainetta olen tässä kyllä kärsinyt mutta huomenna aamulla onneksi lääkäri.

Eipä tässä sitten muuta kun jatketaan harjotuksia...

Eli kevättä mennään, vappu on juhlittu ja sinkkuillen kesää kohti. Onhan tähän taas vähän tottuminen, mutta ehkä tämä edestakasin seilaaminen vois loppua edes vähäksi aikaa...

Eiliset vappujuhlat du:ssa oli semmoset aika, no miten sen nyt sanois, tapahtumaköyhät. Porukkaa oli kyllä ihan liikaakin, muttei montaakaan tuttua. Siinähän se ilta sitten meni. Näin tänä vuonna, ensi vuonna uudestaan.

Töitä olis jäljellä kaheksan päivää. Ehkä sen nyt sitten just ja just jaksaa. Viime aikoina on vaan ollu jotenkin semmonen tyhjä olo, mikään ei tunnu miltään ja sitä rataa. Kai se tästä silti kesän tullen.

Nyt vois olla kohta aika vetäytyä sänkyyn peiton alle ja nukkua kunnon yöunet... adios.

Vähän päivitystä taas tännekin, vaikka enempi tulee nykyään tuolla naamakirjassa oltua.

Työt on jatkunu, välillä raskaampana ja välillä helpompana. Eipä sitä enää kovin kauaa ole jäljellä, kun ajattelee että toukokuu tulee kuitenkin yllättävän äkkiä.

Pariuhde on <3. Justiinsa lauantaina vietettiin semmonen päivä yhdessä, että kulta tuli mut hakemaan tästä päivällä ja sitten käytiin taas Kankaanpäässä juoksukilpailut katsastamassa. No hyvä mieli sieltä tuli kun aika parani tuolla miehellä ja kolmen viikon päästä sitten haetaan kultamitali.

Sieltä sitten Ikaalisiin kylpylään ja siellä meni muutama tunti. Yleistä lillumista, liukumäkeä, ulkoaltaassa kuutamouintia, höyrysaunaa höystettynä eukalyptuksella sekä poreallasta. Kelpasi. Pieni kiertoajelu Ikaalisissa, sitten takasin Poriin ja syömään. Loppuyö pientä rentoutumista vielä sidukalla ja olusella. Menihän siinä sitten sunnuntai nukkumiseksi mutta yllättävän pirteä päivä tämä maanantai silti oli.

Kyllä tämä valo saa mielialaa vähän korkeammalle selkeesti. Ja kun molemmille kissoille on nyt löytynyt uusi koti ja lähtevät tästä vielä tämän viikon aikana, niin eiköhän tämä hengityskin ala sitten sujumaan.

Semmosta. Ehkä lisää taas joku toinen kerta...

Sairastelua taas vaihteeksi. Maanantaina tulin flunssaan ja keskiviikkona sitten nousi kuume ja nielussa peitteet taas, lihakset jomottanu ja semmosta pientä kivaa. No tänään hain antibiootin ja lääkäri laittoi leikkausjonoon... hei hei nielurisat. :o/

No, mitäs tässä muuten... huomenna olis pitäny lähteä rakkauden kanssa kylpylään mutta ymmärrettävästi se nyt taitaa jäädä väliin. Jos juoksukilpailuihin lähtee kuitenkin niin voi olla että menen mukaan. Kattoo nyt.

Lemmikit voi silleen kun ennenkin, joskin ne on taas lisääntyneet yhdellä kappaleella. Laku - pupu tuli mulle ja tarvis saada siitäkin kuvia laitettua. Aika pallero on.

No tämmöstä tänään, parantelu jatkuu....

Näin sitä on edetty helmikuun puolelle, äkkiä se aika menee.

Mun rakas on reissaillut eilisestä asti merellä, liekö näillä hetkillä jo laiva saapunut takasin Suomeen. Eipä se muru silti sieltä taida Poriin eksyä kun vasta maanantaina.

Eilisen olin sitten kotona kun on ollut niin tuskanen flunssa. Nenä tukossa ja vuotaa, kurkku karhea, kaikki huonosti... mutta onneksi tässä tänään iltapäivällä alkoi se tuttu hikoilu että tauti alkais luovuttamaan.

Maanantaina sitten taas töihin, mutta onneksi on jotain mitä odottaa. Ensi viikonloppuna näillä näkymin reissataan yhessä vähäsen ja semmosta.

Jatketaan lauantai-iltaa...

Haloo haloo taas. Mitäs tässä muuta kun onnellisuutta. Sain kun sainkin sen ihanuuden omaksi, nyt vaan on nautittu toistemme seurasta ja opeteltu sitä yhdessäoloa.

Töissä kaikki suhteellisen hyvin, huomaan että siellä viihtyy vähän eri lailla kun tottuu siihen meininkiin. On siellä toistakymmentä päivieni pientä valoa kuitenkin. =o)

Näin se vuosi on vaan lähtenyt vierimään... muuta ei ole oikeen kerinnyt harrastamaan kuin noita ylläolevia. Kaverin seurasta sentään nautin eilen.

Tämmöstä.

Jopas on kerinnyt kulumaan pitkä aika tuosta viimesestä merkinnästä. Ja onhan tässä taas paljon kerinnyt tapahtumaankin...

Elikkä jospa nyt alotan siitä, että sinkkuna tässä taas ollaan. Ei mitään pahaa, hyvissä väleissä yhteisellä päätöksellä tämä tapahtui. Syitäkin oli monia.

Toisaalta taas, on tullut tavattua semmonen uusi... mitä siitä nyt uskaltaisi sanoa. Aika näyttää, mutta toivon lujaa että kaikki menee hyvin koska tuon ihanampaa ei maailmasta löydy.

Lumen tuloon on varmasti jokanen suomalainen kerinnyt kyllästymään. Välillä tuntuu että jospa se maailmanloppu ei tulekaan asteroidista vaan lumesta. Tälläkin hetkellä sitä tulee, on tullut melkein koko päivän. Metrejä ja metrejä, melkein. Riittäis jo.

Työt on jatkuneet, ja kyllä ne ilmeisesti nyt sitten kestää tuonne toukokuulle. No, eipä tarvi vielä miettiä vähään aikaan että mitäs seuraavaksi. saa nyt nähä otanko vihdoin hoitolapsia tähen kotiin, vai innostunko taas jostain ihan uudesta.

Kevättä kovasti odotellessa...

Näin se vuosi on taas vaihtunut.

Uudenvuodenaatto meni oikein hauskasti kaupungissa kavereiden kanssa. Ilotulitus tuli nähtyä ja mulla oli ainakin tosi kiva ilta. Aina se kotona nysväämisen voittaa tuommosena päivänä, todettiin kaverin kanssa.

Tänään onkin sitten ollut juhlimisen jälkimainingeista olo aika puolituinen, mutta eiköhän se huomiseen mennessä korjaannu. Miettinyt olen taas pääni puhki, ajatukset kun on sekasin niin ei se yökerhoilu siihen ainakaan liikaa auta. Noh, joo...

Huominen on onneksi vasta sunnuntai että saa vielä yhen päivän levätä. Sitten se pitkä arki taas alkaa. No johan tässä on lomailtu viikkotolkulla.

Näin siis tänään, vuoden 2011 ensimmäisenä päivänä.