IRC-Galleria

Kohta saa pizzaaaa... vähänkö kuolen tähän odotukseen. Puolitoista viikkoa ollu ihan miniruualla ja nyt sitten sais mässyä.. oijoi. Sitten pitäs kahtella vielä leffaakin. Mikäs siinä. Huomenna alkaa uus viikko ja vois mennä kaupunkiin asioille.

Tänään on onnistunu jo syöminen suht normaalisti. :) Kai se jo aikakin on kun huomasin tänään että olen sitten leikkauksen jälkeen lauhtunut viis kiloa. Empä silti valita siitäkään. Huomenna voi olla että sais jo pizzaaaa...

Kaupassa kävin varovasti ja nautin syksysestä ilmasta. On se nättiä tällasina päivinä kun ei oo pilvistä eikä sada, vaan aurinko paistelee.

Tässä nautiskelen Aino vanhanajan vailja & metsämansikka - jäätelöä ja rentoudun nyt. Menee se lauantai näinkin. :o)

Siis hitaaaaasti käy tämä paraneminen. Tänään loppu panacodit ja oivoi kun on se syöminen vieläkin vaikeeta. No edelleenkin joka päivä vähän paremmin.

Viikonloppu tulla tupsahti ja eipä tässä vissiin sen kummempia sitten ole ohjelmassa tässä kunnossa... Noh ehkä mä kirjottelen paremmin huomenna kun mitään oo taas tänäänkään tapahtunu.

Vihdoinkin voi vissiin alkaa sanomaan että taisin selvitä tästä. Olo on jo suhteellisen ihmismäinen, kurkku nyt on vielä vähän kipeä mutta siinä se melkeen sitten onkin.

Ulkona on semmonen komia syysmyrsky, aijai kun nyt pääsis kalloon kattelemaan aaltoja. Piti huomenna mennä kaupunkiin juoksemaan vähän virastorallia mutta taitaapa jäädä ens viikkoon jos ja kun tällasta ilmaa pitelee.

Muuten elämässä vissiin kaikki suhteellisen hyvin, luulisin ajatusteni keskellä kuitenkin...

Niin täytyy uskoa. Enää semmosta pientä nipistelyä tuolla ja peitteetkin melkeen lähteny. Kyllä tää kohta sais olla ohi jo.

Syksy edenny jo ihan kunnon syksyksi, sateleetuuleelehdetriepoopuista. On pimeetä ja märkää, oikein ihanaa.

Ei ruoka maita vieläkään. No, huomenna taas paremmin kuin tänään.

No niin, sain viime yönä jo nukuttuakin, mutta kyllä se nukuttaa päivälläkin. Ei meinaa hereillä pysyä. Muuten on tänään jo tuntunut ajoittain vähän enemmän ihmismäiseltä tämä olo. Mannapuuro on nyt aika kova sana. Oottakaas kun tästä tämä toipuminen loppuu niin menen RaxiinBuffaanKotipizzaanKebabilleGrillille...

No niin, nyt on sitten nielurisat viety. Keskiviikkoaamuna menin sairaalaan eikä kauaa tarvinnu odotella että pääsi leikkaussaliin. Hoitsut ja lääkäri oli ihan mukavia.

Herätessä oli semmonen olo että no niin, joko se on ohi. Hassulta tuntui, ei periaatteessa sattunut mutta kurkku oli outo ja semmonen fiilis oli että "jotain on tehty". Piti oksentaa veret mahasta pois ennenkun alko jätski ja mehu maittamaan.Jättivät sitten yöksi osastolle, ja vähän oli vaikea nukkua siinä kun henki ei meinannu kulkea kun kurkku niin turvonnut, muut kuorsasi ja hoitsut ravasi huoneessa pitkin yötä.

Eilen sitten pääsin kotiin ja lääkkeiden syönti jatkuu. Pamacod pistää kovasti väsyttämään, mutta eihän se viime yönäkään uni tullu kun ei henki kulkenu. Aamupäivällä sitten vasta sain nukahettua.

Tänään on semmonen puolituinen olo ollu, mutta kai se tästä. Ihan ekaksi sais tosiaan tämä kurkun turvotus laskea että pystys nukkumaan. Kylmää ja pehmeetä syömistä nyt vaan toista viikkoa. Ja lepoa, saikulla on hyvä röhnöttää.

No kirjottelen sitten taas kun jaksan

Vastailin myös toimittajalle että mua saa tulla kuvaamaan. Mitähän siitäkin tulee... :D

Joo elikkäs neljän tunnin yöunien jälkeen mut soitettiin sitten töihin aamulla. Sinne sitten vaan ja mukava päivähän se oli. Kiva työkaveri ja ihania muksuja. Ekan kerran nyt sitten myös jäin yksin iltavuoroon lasten kanssa ja pistin lafkan kiinni.

No, kahtotaan tuleeko tänä yönä paremmin uni. Alkaa se leikkauskin lähestymään jo. Nyt tuleepi telkusta riisuttu mies, ja en tiä mitä tässä sitten muuta... ai niin, mulla uus puhelin käytössä jee jee. Hauska häristin.