IRC-Galleria

Tätä tyttöä viedään taas... kun vaan tietäs että minne. Heh. Voi tämmösiä tunteita jotka roihahtaa vuosien jälkeen.

No joo, lunta ei ole mutta huomenna sitä kuulemma vois tulla. Tammikuuta kun kohta mennään niin olisko se jo aikakin.

Kauheeta miettimistä ja suunnittelua on tulevaisuuden suhteen tämä mun elämäni taas nykyäänkin, vaikka joskus tuntuu että eipä ne asiat siitä miettimällä muutu eikä parane. Ja vaikka kuinka miettii niin voiko niitä päätöksiä silti sanoa harkituiksi, kun ajatukset on koko ajan kuitenkin kiertäneet samassa?

Tätä tänään, huomenna muuta...

Joo-o... mistähän sitä taas alottais.

Joulu meni siellä Espoon ja Helsingin suunnalla sitten. Ensin oltiin pari yötä nuoremman siskon perheen luona ja aattona mentiin sitten vanhemmalle siskolle yöksi. Siellä vietettiin se aatto sitten, viisi lasta ja kuusi aikuista. Meteli ja meininki oli välillä aikamoista ja lahjojen määrä ei kyllä uponnut tajuntaan. Itse sain:

- I-Podin
- Angry birds - ja kiroileva siili - pyyhkeet
- Lakanasetin
- Suklaarasian
- Juliakarkkeja
- Sukkia
- Kynttilöitä
- Jari Tervon Leyla - kirjan
- Kolme hajuvettä
- Kynäkotelon (???)

Oliskohan ne sitten ollu siinä.

Reissu oli muutenkin mielenkiintonen... Tuli siellä sitten Helsinkiä nähtyä taas ja kaverin kanssa vietettyä aikaa. Toinenkin kaveri piti nähdä, mutta eipä onnistunu. Joulujuhliin piti mennä, mutta sekään ei onnistunu (olis voinu olla hiukan liian iso pala kakkua mulle silti kun miettii ketä siellä juhlissa sitten olis ollu ja joutunu näkemään...). Joulupäivän ilta meni rattoasti Helsingin rautatieasemalla. Mulla oli niin monta tuntia junan lähtöön että luulin kuolevani ainakin tylsyyteen, mutta toisimpa kävi. Mikä olis tietysti pitäny arvata kun kyseessä on Helsinki. Sain mä tietenkin siinä istuessani jonkun mustan kaverin seurakseni eikä se siitä sitten liuennutkaan kun minuun niin hullaantui. No, junaan pääsin sitten iltakaheksalta ja yöllä myrskyssä aika lailla itku kurkussa tarvoin kassien kanssa kävellen kotiin. Ja näin kun päiviä kuluu niin mulla on epäilys että nyt on yksi ihmissuhde melkosen katkolla, kun mitään yhteyttä ei ole saanut.

No, suuria suunnitelmia tässä taas on, niinkun mulla aina, mutta pitää nyt kattoa, hiljempaa tietysti hyvä tulis...

Mutta millähän se mahtaa tulla kun ei tota lunta pahemmin ole.

Tänään olin sitten siellä työhaastattelussa, ja heidän puolestaan saisin kyllä mennä harjotteluun (tai työelämänvalmennustahan se mulla olis) heti vuoden alusta. Eri asia sitten mitä työkkäri sanoo ja tulihan tässä tänään sitten taas vähän ideanpoikasta taas tulevaisuuden suhteen...

No, tänään olen laittautunu valmiiksi reissua varten, pakkaillu tässä iltasella ja aamullahan se lähtö sitten olis. Jännittyny, odottava olo... mitenköhän kaikki menee...

Sean Kingston on <3 ...

Jos taas kirjottelis jotain. Eipä silti oikein muuta nyt ole elämässä kun ajatusten sulonen sekamelska. Ja sehän vaan pahenee pahenemistaan mitä lähempänä reissu on. Espoon reissu siis, jouluksi kun pitäs sinne mennä ja sitten olis Helsingissäkin tapaaminen... en tiä vaan sekoanko ennen sitä.

No joo, huomenna olis työhaastattelu puoliltapäivin ja voihan se olla että sieltä vähän pidempi sijaisuus irtoaisi. Kiire päivä tulee kuitenkin kun olis tehtävä vaikka mitä valmisteluja reissuun.

No, ehkä kirjottelen sieltä pääkaupunkiseudulta sitten... ellen huomenna... tai sitten vasta joulun jälkeen.. joo että näin.

Eipä ole ihan kovin monesti ollu pää niin sekasin mulla kuin nyt on muutaman päivän ollu. Ajatukset pyörii ympyrää ja ääh kun sitä on vaikea edes selittää. Yöt olen valvonu ja päivät vatvonu omiani. Ristiriitasia tunteita.

Tänään kävin kuitenkin kaupungilla viettämässä parhaan kaverin ja sen muksujen kanssa muutamia tunteja. Muutama joululahjakin siinä tuli sitten hankittua.

No, ei kai tässä muuta kun että toivon taas että josko se uni tulis JO NYT tänä yönä.

Ilmat vaan ei vieläkään ole oikeen mukana tässä joulujutussa. Foreca on luvannu reiluksi viikoksi joka päivä vuorokaudenajasta riippumatta +2 - +4 ja vesisadetta. Että hyvää joulua vaan.

Tänään on ollu semmonen aika hiljanen päivä. Kotona tässä ollu vaan ja semmosta. Miettiny ja pohtinu. No, sitähän se on aina...

Ei nyt irtoa tällä kertaa enempiä...

Kova lumimyräkkä ollu koko päivän, tuuli kiskoo irtotavaraa pitkin pientareita. En tiä johtuuko tuosta tuulesta vai mitä ihmettä tässä talossa tapahtuu, mutta aamu-yhdeksästä asti koko päivän on joku tömähtäny puolen minuutin välein niin että tärisee. Voipi olla että jos ei tuo nyt vieläkään lopu pian niin sitten jää unet väliin...

No, tänään kaupassa tuli semmonen olo että empä lähe enää ikinä ruokakauppaankaan minkä näkösenä tahansa... ja sitten on ollu muutakin mietittävää kun musta tuntuu että olen nyt jotenkin keskellä yhtä juttua missä mun ei edes pitäs olla mukana. Lisäksi musta tuntuu, että mun luullaan nyt valehtelevan. No, kai ne tästä selviää. Outo olo vaan ollut tänään, herkkis-tuulella olen ja jotenkin... en tiä.

Aamulla lähdettiin kaverin kanssa kohti Turkua. Ensin ohjelmassa oli tuomiokirkko. On se hieno kirkko, paljon nähtävää, jännä tunnelma ja monia ihmisiä sinne on haudattukin. Kynttilät sytytettiin ja semmosta.

Sitten käytiin Aboa Vetuksessa. Siellä vasta hienoa olikin. Kaivauksissa esiin saatuja 1500 - luvun talojen perustoja, paljon tietoa ja tavaraa keskiajalta. Tosi hienon näköstä ja mielenkiintosta.

Viimesenä käytiin Turun linnassa, ja siellä sitä nähtävää oli tietty eniten. Tuli kierrettyä ja asteltua portaita. Historian siivet vaan havisi.

Vielä kun ruokailtiin Raxissa, olin valmis lähtemään äitin työ Naantaliin ja kaveri takasin Poriin. Päivän ainoa miinus oli ikävä ilma, kylmää vesisadetta riitti ja liukastakin oli. Silti oli tosi mukava ja erilainen päivä, ja nyt täällä äidin tykönä pitäs valmistautua nukkumaan. Huomenna takasin Poriin ja parhaan kaverin kanssa leffaan.

Suomenmaa se on vietellyt tänään 94-vuotissynttäreitään ja tulipa taas katseltua linnanjuhlien puvut niinkun joka vuosi. Upeitahan ne oli, mutta aikamoisia persoonia myös linnaan aina kutsutaan...

Aamulla olis aikanen herätys ja nenu kohti Turkua. Tässä ne päivät vaan menee kohti joulua ja uuttavuotta.

Tänään heräsin puhelimen soittoon, Helsingistä soiteltiin ja tulihan sitä sitten juteltua kaverin kanssa maailman menosta. Päivä meni jotenkin äkkiä, ja iltapäivällä sitten kävin kaupassa ja kaveri auttoi kantamaan tavarat kotiin kun oli vähän enemmän ostoksia... Njooh, voisin tietysti joskus miettiä miten asiat asetan ja esitän, kun ei toinen ole semmosta kuitenkaan välttis ansainnut mitä suustani päästin, mutta aika vaikea tilanne silti... tarvis päästä juttelemaan yhen ihmisen kanssa, luulen että osaisi auttaa.

Ulkona tupruttelee lunta ja huomennahan ne on sitten rakkaan isänmaamme synttärit.