IRC-Galleria

Tämmöstä hiljasta päivää tässä taas viettäny, kun eilen tuli tässä kotona vaan vähän sidukkaa ja lonkeroa otettua. Eilen kyselin myös harjottelupaikkaa tuolta yhestä lemmikkiliikkeestä ja sinne kai pääsisi jos työkkäri suostuu.

Tekstaria lähetin sinne Helsingin suuntaan eilen, mutta siellä ollaan niin huonoja kirjottelemaan ja vastailemaan. No, toissailtanahan sitä juteltiin puhelimessa ja kiva puhelu olikin... ja eilen naamakirjassa.

Pakkasta on pidelly tänään ja maanantaiksihan foreca on tänne Poriin luvannu aamuaikasella vaatimattomat 16 astetta pakkasta. Ei kai siinäkään sitten, toiset tykkää ja toiset ei. Lyhkäseksi tämä talvi jää nyt kumminkin.

Joo-o. Eilen alottelin sitten vähän siivoamaan taas ja eipä sitä oikeen muuta ole ohjelmassa ollutkaan. Tänään makselin laskuja ja varasin lääkäriajan jonka sainkin sitten ensi viikolle. Siitä se iso juttu sitten taas alkaa... hui jestas. Kyllä elämä muuttuu sitten.

No tänään olen taas potenut vähän saamattomuutta, senkin takia vissiin kun taas se joku kolahteli pitkin yötä, eikä ihan hiljaa kolahdellutkaan. Mikä ihme täällä oikeen on irti, seinässä ulkona tai jonkun parvekkeella tai jossain, missä??? En tajua, eikö muut muka ole häiriintyneet tai huomanneet mitään. Sen verran mukavasti paukahtelee kuitenkin kahen ja kolmen välissä yöllä että luulis muidenkin tässä talossa heräävän.

Njooh semmosta tämmöstä...

Lunta, enemmän lunta. Kohta taas hukutaan varmaan lumeen, vaikka ennusteet kai sanookin että plussakelit palailee vielä tällä viikolla. Tulipa sitten edes kaupassa käytyä tuossa hullussa ilmassa, ja meinasi naamakin vähän jäätyä. Viime yö meni huonosti kun ei tässä talossa nukuttua saa.

No, muuten olen vaan ollut rennosti ja huomenna tarvis alottaa suursiivous ihan aikuisten oikeesti, jos sunnuntaina tulee semmonen harvinaisempi vieras... huh huh mitähän siitäkin tulee.

Soittelin myös Helsinkiin väestöliiton klinikalle ja sieltä tuli vähän epämieluisia uutisia... no ehkä nämä saadaan jotenkin setvittyä, tavalla tai toisella. Kai se niin sitten menee kun sen on tarkotus mennä.

No, eipä tässä...

Tästähän tuo uusi vuosi sitten alkoi. Ilta vietettiin kaupungilla muutaman kaverin kanssa, ja kaupungin ilotulitus oli hieno. Ihan mukavaa oli, vaikka loppuilta meinasi mennä vähän tylsyyden puolelle... no taksijonossa sai jäätyä reilun tunnin verran mutta onneksi ei tullut juotua niin paljoa että olis varsinaista rapulaa ollut aamulla. Tulihan sitä sitten nukuttua.

Tänään on ollut semmonen lötköttelypäivä, niinkun kai asiaan kuuluu. Huomenna olis hampulääkäri ja muutenkin olis kaikkea mietittävää ja hoidettavaa... no, arki alkakoon.

Vuoden viimeistä päivää viedään taas. Valmistautuessani tässä illanviettoon aloin taas miettimään, mitäs tästä vuodesta on jäänyt käteen elikäs mikä oli vuoden saldo.

No, vuosi alkoi onnellisesti, uuden ihanan ihmisen kanssa yhdessä. Kvään tullessa oltiin taas sinkkuja, ja teknisesti olenkin siitä lähtien koko loppuvuoden ollut, vaikka kaikenlaista onkin ollut. Kesällä pääsin kokeilemaan arkea ihmisen parhaan kaverin kanssa, joka ei sitten valitettavasti onnistunutkaan. Mitäs loppuvuodesta sitten sanoisi... kai se oli tasaista, suhteellisen tyytyväistä arkea, aina tuonne marraskuun puoleenväliin saakka, jolloin alkoi taas ajatukset liihottelemaan. Joulukuu olikin sitten erikoistakin erikoisempi,... monen vuoden takaiset asiat heräsi yhtäkkiä voimakkaasti henkiin, ja isojakin päätöksiä tuli tehtyä.

Saldoksi jäi suurinpiirtein plusmerkkistä kuitenkin, kaikkineen. Uusi vuosi tuokoon taas uusia tuulia.

Tätä tyttöä viedään taas... kun vaan tietäs että minne. Heh. Voi tämmösiä tunteita jotka roihahtaa vuosien jälkeen.

No joo, lunta ei ole mutta huomenna sitä kuulemma vois tulla. Tammikuuta kun kohta mennään niin olisko se jo aikakin.

Kauheeta miettimistä ja suunnittelua on tulevaisuuden suhteen tämä mun elämäni taas nykyäänkin, vaikka joskus tuntuu että eipä ne asiat siitä miettimällä muutu eikä parane. Ja vaikka kuinka miettii niin voiko niitä päätöksiä silti sanoa harkituiksi, kun ajatukset on koko ajan kuitenkin kiertäneet samassa?

Tätä tänään, huomenna muuta...

Joo-o... mistähän sitä taas alottais.

Joulu meni siellä Espoon ja Helsingin suunnalla sitten. Ensin oltiin pari yötä nuoremman siskon perheen luona ja aattona mentiin sitten vanhemmalle siskolle yöksi. Siellä vietettiin se aatto sitten, viisi lasta ja kuusi aikuista. Meteli ja meininki oli välillä aikamoista ja lahjojen määrä ei kyllä uponnut tajuntaan. Itse sain:

- I-Podin
- Angry birds - ja kiroileva siili - pyyhkeet
- Lakanasetin
- Suklaarasian
- Juliakarkkeja
- Sukkia
- Kynttilöitä
- Jari Tervon Leyla - kirjan
- Kolme hajuvettä
- Kynäkotelon (???)

Oliskohan ne sitten ollu siinä.

Reissu oli muutenkin mielenkiintonen... Tuli siellä sitten Helsinkiä nähtyä taas ja kaverin kanssa vietettyä aikaa. Toinenkin kaveri piti nähdä, mutta eipä onnistunu. Joulujuhliin piti mennä, mutta sekään ei onnistunu (olis voinu olla hiukan liian iso pala kakkua mulle silti kun miettii ketä siellä juhlissa sitten olis ollu ja joutunu näkemään...). Joulupäivän ilta meni rattoasti Helsingin rautatieasemalla. Mulla oli niin monta tuntia junan lähtöön että luulin kuolevani ainakin tylsyyteen, mutta toisimpa kävi. Mikä olis tietysti pitäny arvata kun kyseessä on Helsinki. Sain mä tietenkin siinä istuessani jonkun mustan kaverin seurakseni eikä se siitä sitten liuennutkaan kun minuun niin hullaantui. No, junaan pääsin sitten iltakaheksalta ja yöllä myrskyssä aika lailla itku kurkussa tarvoin kassien kanssa kävellen kotiin. Ja näin kun päiviä kuluu niin mulla on epäilys että nyt on yksi ihmissuhde melkosen katkolla, kun mitään yhteyttä ei ole saanut.

No, suuria suunnitelmia tässä taas on, niinkun mulla aina, mutta pitää nyt kattoa, hiljempaa tietysti hyvä tulis...

Mutta millähän se mahtaa tulla kun ei tota lunta pahemmin ole.

Tänään olin sitten siellä työhaastattelussa, ja heidän puolestaan saisin kyllä mennä harjotteluun (tai työelämänvalmennustahan se mulla olis) heti vuoden alusta. Eri asia sitten mitä työkkäri sanoo ja tulihan tässä tänään sitten taas vähän ideanpoikasta taas tulevaisuuden suhteen...

No, tänään olen laittautunu valmiiksi reissua varten, pakkaillu tässä iltasella ja aamullahan se lähtö sitten olis. Jännittyny, odottava olo... mitenköhän kaikki menee...

Sean Kingston on <3 ...

Jos taas kirjottelis jotain. Eipä silti oikein muuta nyt ole elämässä kun ajatusten sulonen sekamelska. Ja sehän vaan pahenee pahenemistaan mitä lähempänä reissu on. Espoon reissu siis, jouluksi kun pitäs sinne mennä ja sitten olis Helsingissäkin tapaaminen... en tiä vaan sekoanko ennen sitä.

No joo, huomenna olis työhaastattelu puoliltapäivin ja voihan se olla että sieltä vähän pidempi sijaisuus irtoaisi. Kiire päivä tulee kuitenkin kun olis tehtävä vaikka mitä valmisteluja reissuun.

No, ehkä kirjottelen sieltä pääkaupunkiseudulta sitten... ellen huomenna... tai sitten vasta joulun jälkeen.. joo että näin.

Eipä ole ihan kovin monesti ollu pää niin sekasin mulla kuin nyt on muutaman päivän ollu. Ajatukset pyörii ympyrää ja ääh kun sitä on vaikea edes selittää. Yöt olen valvonu ja päivät vatvonu omiani. Ristiriitasia tunteita.

Tänään kävin kuitenkin kaupungilla viettämässä parhaan kaverin ja sen muksujen kanssa muutamia tunteja. Muutama joululahjakin siinä tuli sitten hankittua.

No, ei kai tässä muuta kun että toivon taas että josko se uni tulis JO NYT tänä yönä.