IRC-Galleria

Eilen illalla otettu ensimmäinen verenpainelääke teki tänään aika huonon olon. Kun tuo masukin on vielä kipeä, niin eipä ollut oikein hyvä olo talsiessa tuolla lumihangessa kauppaan ja raskaiden kassien kanssa takasin. No, kuntoilua.

Onneksi tuli vielä eilen tekstari kun petiin olin menossa... ikäväikävä.

Huomisen vois taas pyhittää kotitöille ja perjantaina metsästämään sitä harjottelupaikkaa.

Kyllä se nyt talven teki, vihdoinkin. Lunta ja pakkasta riittää.

Aamusella menin sitten sinne lääkäriin, ja siellä sitten oltiin sitä mieltä että mä tarvin nyt sen verenpainelääkityksen. No, eipä siinä. Sitten laitettiin asioita muutenkin rullailemaan eli odottelen aikaa keskussairaalan puolelle.

Kävelin siinä kirpeässä säässä sitten terveyskeskuksesta keskustaan ja kävin samantien apteekissa hakemassa lääkkeet. Sitten marssin työkkäriin ja siellä saikin odotella puolitoista tuntia ennenkun oma vuoro koitti. Työkkärin täti ei nähnyt mitään estettä sille ettenkö voisi mennä johonkin lemmikkiliikkeeseen tms työelämänvalmennukseen, kuukaudeksi nyt ensin. Antoi läjän paperia mukaan ja nyt sitten vaan paikkaa kysylemään.

Eipä tässä... joka päivä sitä odottaa että kuulisi jotain sieltä Helsingistä, mutta eipä kuitenkaan joka päivä niin tapahdu.

No, kahtotan millanen olo huomenna on, mitä sitä sitten taas jaksaa.

Tästähän se viikko taas alkoi. Tänään oli sen verran huono olo etten jaksanut muuta kun käydä siwassa. Huomenna on sitten se lääkäri että on oltava ajoissa ylhäällä ja kaupungissa. Tarvii varmaan samaan syssyyn käydä siellä työkkärissäkin sitten.

Tänään tuli kaivattu puhelu, ja vaikka lyhkäseksi jäikin niin ihana kuulla toisen ääntä. <3

Mitäs tässä sitten... pakkasta on ulkona silleen että tarkenee. Niinsanotusti. Joo, tarvii laittaa kunnolla päälle kun lähtee ulos. Sillähän siitä selviää. Tammikuuhan se vaan on.

Sellasia tällä kertaa...

Ps. Vaikka netistä löytyy kaikkea, ei ihan kaikella tarvisi kyllä silti itteään kiduttaa... edelleenkään... vuosien jälkeenkään...

On sitten ollut vähän taistelua tämän koneen kanssa. Eilen illalla käyttämäni mokkula halusi lakata toimimasta, joten otin tänään vajaan vuoden vanhan saunalahden mokkulani esille ja aloin kokeilemaan josko se toimisi, mutta sen kanssa naimisissa oleva sim-korttipa ei enää kelvannut. Joten ärrältä sitten uusi mokkula ja liittymä, niin johan alkoi pelittämään. Tämä kone tekee silti vissin jostain syystä kumminkin töitä yli rajojensa, koska 10 sekuntia toimii, 10 sekuntia pysähtyy, 10 sekuntia toimii... No, kaipa se tästä.

Hiljanen päivä sinänsä taas ollu tänään, mutta paremmat fiilikset silti kun eilen. Talvinen keli on ulkona, mukavasti lunta ja pakkasta vihdoinkin. Huomenna pitäs mennä kysymään työkkäristä josko ne suostuis siihen että mensisin harjotteluun tuonne lemmikkiliikkeeseen.

Tämmöstä hiljasta päivää tässä taas viettäny, kun eilen tuli tässä kotona vaan vähän sidukkaa ja lonkeroa otettua. Eilen kyselin myös harjottelupaikkaa tuolta yhestä lemmikkiliikkeestä ja sinne kai pääsisi jos työkkäri suostuu.

Tekstaria lähetin sinne Helsingin suuntaan eilen, mutta siellä ollaan niin huonoja kirjottelemaan ja vastailemaan. No, toissailtanahan sitä juteltiin puhelimessa ja kiva puhelu olikin... ja eilen naamakirjassa.

Pakkasta on pidelly tänään ja maanantaiksihan foreca on tänne Poriin luvannu aamuaikasella vaatimattomat 16 astetta pakkasta. Ei kai siinäkään sitten, toiset tykkää ja toiset ei. Lyhkäseksi tämä talvi jää nyt kumminkin.

Joo-o. Eilen alottelin sitten vähän siivoamaan taas ja eipä sitä oikeen muuta ole ohjelmassa ollutkaan. Tänään makselin laskuja ja varasin lääkäriajan jonka sainkin sitten ensi viikolle. Siitä se iso juttu sitten taas alkaa... hui jestas. Kyllä elämä muuttuu sitten.

No tänään olen taas potenut vähän saamattomuutta, senkin takia vissiin kun taas se joku kolahteli pitkin yötä, eikä ihan hiljaa kolahdellutkaan. Mikä ihme täällä oikeen on irti, seinässä ulkona tai jonkun parvekkeella tai jossain, missä??? En tajua, eikö muut muka ole häiriintyneet tai huomanneet mitään. Sen verran mukavasti paukahtelee kuitenkin kahen ja kolmen välissä yöllä että luulis muidenkin tässä talossa heräävän.

Njooh semmosta tämmöstä...

Lunta, enemmän lunta. Kohta taas hukutaan varmaan lumeen, vaikka ennusteet kai sanookin että plussakelit palailee vielä tällä viikolla. Tulipa sitten edes kaupassa käytyä tuossa hullussa ilmassa, ja meinasi naamakin vähän jäätyä. Viime yö meni huonosti kun ei tässä talossa nukuttua saa.

No, muuten olen vaan ollut rennosti ja huomenna tarvis alottaa suursiivous ihan aikuisten oikeesti, jos sunnuntaina tulee semmonen harvinaisempi vieras... huh huh mitähän siitäkin tulee.

Soittelin myös Helsinkiin väestöliiton klinikalle ja sieltä tuli vähän epämieluisia uutisia... no ehkä nämä saadaan jotenkin setvittyä, tavalla tai toisella. Kai se niin sitten menee kun sen on tarkotus mennä.

No, eipä tässä...

Tästähän tuo uusi vuosi sitten alkoi. Ilta vietettiin kaupungilla muutaman kaverin kanssa, ja kaupungin ilotulitus oli hieno. Ihan mukavaa oli, vaikka loppuilta meinasi mennä vähän tylsyyden puolelle... no taksijonossa sai jäätyä reilun tunnin verran mutta onneksi ei tullut juotua niin paljoa että olis varsinaista rapulaa ollut aamulla. Tulihan sitä sitten nukuttua.

Tänään on ollut semmonen lötköttelypäivä, niinkun kai asiaan kuuluu. Huomenna olis hampulääkäri ja muutenkin olis kaikkea mietittävää ja hoidettavaa... no, arki alkakoon.

Vuoden viimeistä päivää viedään taas. Valmistautuessani tässä illanviettoon aloin taas miettimään, mitäs tästä vuodesta on jäänyt käteen elikäs mikä oli vuoden saldo.

No, vuosi alkoi onnellisesti, uuden ihanan ihmisen kanssa yhdessä. Kvään tullessa oltiin taas sinkkuja, ja teknisesti olenkin siitä lähtien koko loppuvuoden ollut, vaikka kaikenlaista onkin ollut. Kesällä pääsin kokeilemaan arkea ihmisen parhaan kaverin kanssa, joka ei sitten valitettavasti onnistunutkaan. Mitäs loppuvuodesta sitten sanoisi... kai se oli tasaista, suhteellisen tyytyväistä arkea, aina tuonne marraskuun puoleenväliin saakka, jolloin alkoi taas ajatukset liihottelemaan. Joulukuu olikin sitten erikoistakin erikoisempi,... monen vuoden takaiset asiat heräsi yhtäkkiä voimakkaasti henkiin, ja isojakin päätöksiä tuli tehtyä.

Saldoksi jäi suurinpiirtein plusmerkkistä kuitenkin, kaikkineen. Uusi vuosi tuokoon taas uusia tuulia.

Tätä tyttöä viedään taas... kun vaan tietäs että minne. Heh. Voi tämmösiä tunteita jotka roihahtaa vuosien jälkeen.

No joo, lunta ei ole mutta huomenna sitä kuulemma vois tulla. Tammikuuta kun kohta mennään niin olisko se jo aikakin.

Kauheeta miettimistä ja suunnittelua on tulevaisuuden suhteen tämä mun elämäni taas nykyäänkin, vaikka joskus tuntuu että eipä ne asiat siitä miettimällä muutu eikä parane. Ja vaikka kuinka miettii niin voiko niitä päätöksiä silti sanoa harkituiksi, kun ajatukset on koko ajan kuitenkin kiertäneet samassa?

Tätä tänään, huomenna muuta...