IRC-Galleria

Tämmönen hiljanen lauantai vietettynä, ehkä se on ihan hyvä. Ei mitään ihmeellistä tässä ole tänään ollu, laiskana vaan istunu melkeen. Meseäkään en ole jaksanu avata kun sielläkin aina joku häirii, pitäs varmaan vaan poistella.

Mitäs mä tässä kirjottelemaan kun ei ole mitään... viikon päästä ehkä taas onkin. Kirjotettavaa. Hehe.

En tiä miksi Rihanna on ollu nyt niin kova juttu viime päivinä. Kuuntelen paljon.

Eilen sitten mies vähän järkytti kertomalla tarinaa menneisyydestään, ja itkuhan siinä tuli. Kaikkea voi sitten ihmisen elämässä olla. Oli hetken aika huonokin olo asiasta, mutta tänään jo paremmin. Vasta kuukausi seurusteltu ja huhheijaa mitä kaikkea on jo kerinny olemaan.

Tänään olin tuolla kaupungilla taas parhaan kaverin kanssa ja kivahan se oli höpötellä. Tarttuhan sieltä farkutkin taas matkaan, vaikkei olis tietenkään pitäny... mutta pakko kai se on housuja ostaa kun menevät mulla niin tiuhaa tahtia rikki.

Lunta tulee vielä, mutta kai se kevätaurinko sieltä kohta alkaa lämmittelemään kun päästään toukokuulle.

Vierähtää nämä päivät eikä hoksaa aina kirjotella vaikka tarkotus olisi.

No, Oulun reissu meni siinä sitten... melkein viikko siellä tuli oltua ja puolentoista viikon päästä uusiksi. Toivottavasti miehen naapurit ei minuun hermostu. :D Mielenkiintonen reissu silti taas kaiketi tulossa, lievästikin sanottuna...

Tulevaisuudensuunnitelmia rakkaan kanssa tehty, ja eiköhän ne tästä. Tänään kävin lääkärillä ja sellasta. Työkkärissä pitäs mennä käymään joku päivä ja pistää yhteishakupaperit menemään sinne Kokemäelle. Kaikenlaista... on se hyvä kun ei pääse silleen tylsää tulemaan. :D Aina jotain meneillään.

Elikkä täällä sitä ollaan. Pohjosessa vähän niinkun. Eilen tulin ja täällä oltiin niin ilosia kun mut nähtiin. Junamatka oli pitkä... seittemän tuntia mutta eipä tuo sitten haitannu. Kaikenlaista täällä sitten on jo ollukin ja itessäni huomaan taas oikein vanhan tutun Jennin... haha. You know what it is.

No, tällä hetkellä mies nukkuu tuossa kun simahti tohen enkä viitti ees herättää jos kerran noin väsy on. :D Ei sillä ettenkö minäkin olisi, kuuden jälkeen aamulla uni tullu ja sitten yheksän maissa tai vissiin vähän ennenkin herättiin.

Ei kai tässä... kahtellaan mitä huominrn tuo tullessaan

Tässä sitä on tämä päivä valmistauduttu reissuun... eilen illalla oli jo puhelin niin kuumana että pakkohan se on huomenna aamulla lähteä kohti Oulua. Toivottavasti siellä ei ole mitään kolmenkymmenen asteen pakkasta.

Oivoi vaan, mitähän tästäkin tulee...? :D Siellä ollaan niin juhlatuulella nyt kun on muutettu ja asioita vissiin saatu jotenkin edes reilaan... jos kuolen siellä nauruun niin soitelkaahan joku kaunis biisi hautajaisissa.

Huomenna sitten seittemän tuntia junassa, ja pääsee oman rakkaan sylkkyyn... ihkudaa ja voi nenä kun en vois odottaaaa.

Moi...

Aamulla kun puhelimen soitto herätti, niin siitähän se päivä lähti käyntiin. Kävi selväksi että nyt on mun rakas hieman ongelmissa... no koko päivän niitä on siellä selvitelly sitten ja minä täällä murehtinu. Parhaan kaverin kanssa vietin muutaman tunnin kaupungilla suunnitellen ja nauraen... ankea päivä olisi muuten ollutkin. On se bestis vaan niin paras. <3

Mutta voi itku kun on niin voimaton olo tässä kun ei voi mitään tehä oman rakkaan hyväksi. No toivoa sopii että asiat ratkeaa kunnolla muutamassa päivässä. Vähän itseaiheutettuahan nuo ongelmat oli, mutta seuraukset kyllä aika yliampuvat, kaiken huomioon ottaen. No semmosta. Väsy on jo, nukkumaan vois kohta painella.

Vai mitenkä tuo nyt oli. Tässähän nämä päivät menee, tänään en viittiny ulos lähteä kun tuo mittari näytti -21. No, ei muuten mutta henkeen se ottaa... huomenna on vissiin jo pakko kävästä ainakin pihalla. Oivoi.

Muuten kai kaikki hyvin... ononon. Kaikkea ei viitti edes kirjotella vielä tähen... hehee. No joo, katon jos jonain muuna päivänä saisin tähän jotain järkevää.

Vähän on jääny tää kirjottelu tänne kun on ollu vähän... öö... muuta ajateltavaa. Onni kun saa pään segasin.

Pitäs malttaa odotella tyyliin reilu viikko että pääsee rakkaimman sylkkyyn. En vois odottaa...

Pakkanen on ihan mukavissa lukemissa, siellä Oulun korkeudella ollu tänään -28 ja täällä Porissakin -14. Kävin silti tänään kaupungilla eikä se niin kylmältä tuntunu kun mitä kuvittelin, mutta kulta tekee siellä pohjosessa kuolemata. Ääh. Perhanan talvi. Vähempikin riittäs kiitos.

Vähän olen tänään saanu taas uutta inspiraatioita asioiden hoitoon. Kyllä nyt joku ratkasu on aikuisten oikeesti saatava tähän työsysteemiin, mieluummin vähän jotain hommia kiitos ennen sitä kouluakin jo jos sinne menen.

Njooh... eipä tässä... sitten

Eipä tässä muuta kun onnellista oloa. Pitäs viittiä keskittyä noihin arkisiin asioihinkin, kuten esim edelleen siihen harjottelupaikkaan. No eiköhän sekin sitten maanantaina. On vaan niin yllättävästi alkanu tämä pakkanen ottaa mulla henkeen ettei edes oikeen viittis lähteä tuonne ulos vaikka tänäänkin päivällä aurinko paisto ja oli upean näköstä säätä.

No, tällasta tänään...

No joo. Tämmöstä sitten tähän väliin elämää. Täällä galleriassa kun tuli noin viikko sitten tutustuttua Davidiin, niin tykästyttiin toisiimme sitten sen verran että juttelu jatkui ja jatkui. Sitten tuli webbikamera, ja molemmat piti siitä mitä toisessa päässä näki. Sitten alkoi tuntumaan siltä molemmista, että kyllä, KYLLÄ.... eilen se sitten julkistettiin naamakirjassa ja tänään herra otti junan alleen ja suksi tänne Poriin.

No, jännittyneenä istuin asemalla jo melkein tuntia ennen kun juna oli edes perillä. Sieltä se sitten tuli, ja pysähtyi, ja ovet aukesi. Ajattelin että kuolen tähän paikkaan. Sitten sieltä junasta astui pihalle jotain sellasta etten meinannu silmiäni uskoa. Olihan se kameran välitykselläkin näyttäny hyvältä, mutta oi hyvä Luoja... ja kun se mua tuli halaamaan, ja huomasin miltä se tuoksui, lähti loppukin järki päästä. Sekunnin melkein ehdin jo ajatella että oi kumpa saisin tämän miehen omakseni. Ai niin mutta hetkinen, eilenhän siitä mun oma justiinsa tuli.

No, sitten sokkarin alakertaan istumaan ja siinä sen kainalossa oli niin hyvä olla että luulin jo hetken että Luoja on päästäny parempaan paikkaan. Tai ainakin että kohta tapahtuu se kuuluisa "ja sit mä heräsin". Sitten mentiin leffaan kattomaan Leijonakuningas, ja molemmat tykättiin siitä kovasti. Nauraa sai ja melkein itkeäkin. Sen jälkeen oli kymmenen minuuttia aikaa juosta Helsingin bussille, mutta onnistuttiin. Oli se ihan hirveetä siinä sitten hyvästellä... rutistusta ja pusua niinkun viimestä päivää. Sitten Siwan kautta ja sopivasti ehdin vielä omaankin bussiin jolla pääsin kotiin lämpöseen, ulkona kun tuo mittari näyttää about kymmentä pakkas-astetta.

No, tämmöst'ä sitten. Nyt pitäs yrittää kestää jotenkin se fakta että David lähtee huomenna Ouluun ja on siellä ainakin kesään asti. Kuinkahan usein tässä voi sitten nähdä??? Eiiiii. En pykee... lasken sekunteja seuraavaan kertaan. Hulluksi tulee tämmösistä tunteista, ja tää tuntuu niin siltä että nyt osu ja uppos, nappiin kaikki. No jospa tässä oli tarpeeksi hehkutusta tälle illalle, toivon että saan hehkuttaa lopun ikäni...