IRC-Galleria

Tein tänään varmasti elämäni nukkumisennätyksen. Oikein hävettää. Kello oli... kehtaako tätä sanoakaan... no menköön. Kello oli PUOLI NELJÄ kun heräsin ja nousin sängystä ylös. Nukuin siis kirjaimellisesti koko päivän. No menihän se nukkumaanmenokin yöllä yli kolmeen ja viikon olen ollu töissä ja viiden tunnin unilla, yritän tässä puolustella.

No, kuitenkin tänään on rentouduttu vaan ja semmosta. Toivuttu miehen eilisestä pienestä kepposesta, josta otin kai turhankin kovat kilarit. Elämä on.

Huomenna lisää taas...

Ensimmäinen viikko töissä ohi. Tänään oli taas vähän helpompi päivä sentään. Ilmakaan ei tuntunu ulkona niin kauhean kylmältä. Kotiin tultuani hain vielä vähän cittarista jotain evästä ja sitten vaan olen rentoutunut. Ikävä rakasta, toivottavasti saan sen vapuksi tänne Poriin. En tiä onko tässä sitten paljon muuta kirjotettavaa...

Tulipa tuo kuuluisa huudahdus mieleen tänään. Kyllä tuo pienten lasten hoito on vaan niin fyysistä hommaa. Ihan eri asia hoitaa noita alle kolmen ikäsiä kun sellasia isompia. Näitä tarvii nostella, kanniskella, pitää kammeta ittensä huonoihin asentoihin niitä nukuttaessa, pukiessa ja riisuessa. Pitää ottaa vastaan kaikki mitä ruokaillessa ja muutenkin pärskitään päin naamaa. Mutta onhan ne ihania, palkitsevaa työtähän lastenhoito aina on. Tänään tuli vaan ekan kerran mieleen että mitähän mun selkä tästä hommasta tykkää. :o/

Noh, huomenna pitäs kammeta ittensä ulos ovesta noin varttia yli kuus. Kuolema tulee varmaan. Ei voi linkut mennä silleen kätevästi vaan kaupungissa pitää ootella puolisen tuntia siinä seittemän kieppeillä. Että näin. No, huomisen jälkeen neljä päivää vapaata ja pääsiäinen.

Semmosta niin.

Toinen päivä töissä ja meno oli ajoittain aika hektistä taas. Tänään kotiin tullessa piti jo luovuttaa ja ottaa päikkärit kun ei hereilläkään pysyny.

Eipä tässä sitten paljon muuta kerinnykään, menee se iltapuoli hukkaan kun nukkuu. No neljän päivän vapaa tulossa heti tuohon kohtapuoliin, että ei kai sitä sovi valittaa.

Kai se on tätä sitten tämän kuun. Ainakin.

Elikäs huonosti nukuin yön, parin tunnin unilla mentiin mutta minkäs sille voi kun ei se nukkumatti vaan aina tule. No, eikun töihin ja ihan kivaahan siellä oli. Pienten muksujen kanssa se vaan on semmosta vilinää ettei meinaa perässä pysyä mutta eihän se mitään uutta ole.

Piti vielä lähteä kaverin kanssa Buffaan syömään ja kaupassa käymään, ja hups sehän olikin kaheksan ennenkun tässä kotona kerkisin alas istumaan ja rentoutumaan. Mieskin siellä ikävöi ja ihmetteli kun en naamakirjassa ollut kirjautuneena, hehee. No, huomenna pääsee kotiin vähän aikasemmin. :)

Semmosta sitten.

Taas yksi viikonloppu lusittuna. Eipä tässä ole taas erikoisia tullu tehtyä, ulkoiluintokin vähän on lopahtanut kun tuota räntää ja lunta tuli tänäänkin tarpeeksi. Niin että hyvää huhtikuuta vaan.

Huomenna alkais sitten se työrupeama. Kaipa tuo hyvin menee, vois arvella että aamuheräämiset siinä tiukinta tekee. Kuuden maissa aina ylös. Ja vähän ennenkin varmaan joinakin aamuina. Huoh. Apua.

No, onneksi on valosat aamut ja kesää kohti silti mennään vaikka ei se tuolla ulkona nyt silt' näytäkään. Mielialakin heittelee, välillä tuntuu jopa yksinäiseltä tässä kotona, mikä on mulle kuitenkin suhteellisen harvinainen fiilis.

No, kirjottelen huomenna varmaankin lisää miten eka työpäivä sujui...

Tulipa tässä mieleen että niitähän kyllä on. Vaihtoehtoja. Ja yhtä mä mietin tässä nyt, että pitäskö kuitenkin toteuttaa. No, nukun yön yli ja mietin asiaa.

Tänään olin tosiaan siellä kaupungilla kaverin kanssa ja tehtiin hauska uusi tuttavuus sekä juteltiin ja naurettiin taas. <3 Rakas se on.

Ei kai siinä, viime yö oli aika huono taas, tää on tätä kausittaista unettomuutta. Nyt ei tarvis kyllä olla kun maanantaina tosiaan töihin olis lähtö aamulla. No, kunhan siellä töissä ittensä väsyttää niin eiköhän se unikin öisin tule.

Sellasia...

Väsy olen ollu aamusin. Mutta tänään aamulla tuli sentään hyviä uutisia, sain töitä koko ensi kuuksi. Kävin siellä päiväkodilla jo tänään näyttäytymässä ja mitäs vois muuta sanoa kun että ei kai siinä, kai siellä pärjätään.

Mitäs tässä muuta sitten... ei kai paljoa mitään. Huomenna kaupungille varmaankin parhaan kaverin kanssa taas.

Oulun reissu taas tehtynä, ja mitäs siitä sitten sanois... Laiskasti oltiin, syötiin, vähän ulkoiltiin, pelattiin, ja semmosta. Niin ja onhan se hyvä että oppii toista tuntemaan paremmin, mutta en mä kyllä oikeen tykänny siitä tavasta miten mieheni käyttäytyy kun sillä oikein hermot menee. Mutta elämää se on... en tiä mitä muuta.

Eilen illalla oli vielä käytävä siwassa joten avasin pyöräilykauden jäätävässä vesisateessa. No ei siinä mitään, olis vaan kiva jos pyörän takarenkaassa pysyis ilmat kumissa.

Rennosti olen ottanu tänään, huomenna aamulla taas lääkärijuttuja, ja en tiä sitten kun paljon miettimistä taas. No mitäpä sitäkään enää mainittemaan, AINAHAN sitä on paljon ajateltavaa.

Kesää odotellessa... tulevaisuus on suuri arvoitus edelleen.

Elikä täällä Oulussa ollaan taas. Tämmöstä laiskemman puoleista tämä on täällä ollu, pojat nukkus vaan koko ajan. Eihän se oikeen niinkään käy, mitä enempi nukkuu päivälläkin niin sitä väsyneempi vaan on. Leffoja ollaan kahteltu ja niin poispäin.

Eipä tässä, kirjottelen sitten kun tulee jotain semmosta...