IRC-Galleria

Kai se sieltä tulee. Flunssa antaa jo periksi, nenu vuotaa kyllä vähän vieläkin ja yskää on mutta parempaan päin vaan. Kaupassa kun kävin niin huomasin että siellähän oli suorastaan teepaitakeli. Kyllä niin lämmintä touhua oli se kävely kauppakassien kanssa että huhhuh. :D

No eipä siinä, uniani ihmettelen edelleen. Huomenna pitäs olla töissä puoli viiteen asti. Vappuna vois kävästä vähän viihtymässä... kaipa tässä taas nämä tärkeimmät

Kauheeta nukkumista nämä päivät. Yöllä nukun ja päivällä nukun. Ja kun nukun päivällä, sillonhan vasta häröjä unia kattelenkin. Kun vaan tietäs mitä ne unet aina tahtoo sanoa, ja ketä ne kaikki ihmiset niissä on. Olen lukenut jostain, että kaikki ihmiset joita me unissamme nähdään, me on nähty joskus myös oikeasti. Vähintään kadulla ohimennen kolme sekuntia. Että aivot ei kehittele meidän uniin mitään olemattomia ihmisiä ja henkilöitä. Tiedä häntä sitten.

Henki kulkee jo jotenkin mutta yskä on kova edelleen. Mitähän sitä huomenna uskaltais tehdä? Kai sitä edes jotain.

Semmosia...

Joo, ehkä kaikkien aikojen mitäänsanomattomimmat synttärit. Mutta hei, kerrankos sitä flunssassa kotona ihan rauhassa ollaan, vaikka sitten vanhetaankin. No jos olo antaa periksi niin viikonloppuna vois jo jotain tehdäkin.

No nyt olen siis 29 ja kai tässä täytyy alkaa valmistautumaan kolmenkympin kriisiin...

Kävin sitten tänään sairaanhoitajalla ja sain loppuviikon saikkua. Olishan se hyvä jos sais tältä flunssalta siivet katkastua, naapuritkin jo varmaan kuuntelee tätä yskimistä että joo-o...

No, ei siinä mitään, meneehän ne synttärit näinkin sitten. No, ainakin saa levätä tautia pois.

Flunssa on hidas antamaan periksi. Töissä sujui onneksi tänään kaikki silleen suhteellisen sutjakkaasti. Menis nyt vaan tämä pari viikkoa nopeasti... no eiköhän se menekin. Vappua odotellessa.

Titanic on telkkarissa justiinsa törmänny jäävuoreen. Tuskimpa viittin loppuun kattella kun pitää nukkumaan mennä. Meinasin jo kotiin päästyäni nukahtaa istualleni, että jospa se uni tulisi.

Mä niin toivon että pääsisin tästä flunssasta pian eroon. Ei jaksais tätä niistämistä ja niiskutusta ja aivastelemista ja yskimistä niin että keuhkoihin sattuu. No, kai se tästä

Viikonloppu meni sitten niin nopeesti että empä edes muista koska olis näin nopeasti tuntunut menevänkään. Aamulla taas sinne työn pariin, on se aika raskasta mulle mutta ei auta.

No, kai se ensi viikko siinä menee, kun tulee taas vanhettuakin.

Flunssa jatkuu. Kai se kohta kuumeenkin tekee. Supernaturalia katellu vaan ja miettiny erinäisiä asioita... Ei aina osu kaikki näennäisesti ajalleen ja yhteen, mutta kaikella maar joku tarkotus.

Kevätsateita pidelly eilisestä asti. Aurinkoinen sää ei olis yhtään huono juttu. Ja lämpökin sais alkaa nousemaan yli kymmenen asteen.

Huomenna lisää...

Että näin kauan sai töissä käydä terveenä. Kyllähän mä jo ajattelinkin että ihme jos en niiltä muksuilta jotain tautia saa kun niistä suurin osa niin räkäsiä ja yskäsiä. No nyt muutama tunti takasin alko itellä kurkku sattumaan ja kaikki on tukossa ja räkää täynnä. Hurraa huomista työpäivää...

No, onneksi jo perjantai huomenna. Viikonlopun saa sairastella ja parannella rauhassa. Katotaan miten uni tulee kun ei tiä mistä hengittäis... jee jee.

Semmonenhan mä kuulemma olen. :D

Noh, rentoutumiseksi on menny tämäkin päivä. Ehkä huomenna pitäs taas tehäkin jotain. Mutta kyllä tässä vaan rennosti olen ottanu että jaksan taas tiistaina töihin vääntäytyä aamulla aikasin.

Naamakirjassa taas kaikki huutaa yhtäaikaa, on se mukavaa olla suosittu. <3 No ei kai siinäkään mitään, huutakoon nyt kun välillä on kuitenkin aikoja kun ei kukaan kaipaile.

Eipä tässä muuta...

Tein tänään varmasti elämäni nukkumisennätyksen. Oikein hävettää. Kello oli... kehtaako tätä sanoakaan... no menköön. Kello oli PUOLI NELJÄ kun heräsin ja nousin sängystä ylös. Nukuin siis kirjaimellisesti koko päivän. No menihän se nukkumaanmenokin yöllä yli kolmeen ja viikon olen ollu töissä ja viiden tunnin unilla, yritän tässä puolustella.

No, kuitenkin tänään on rentouduttu vaan ja semmosta. Toivuttu miehen eilisestä pienestä kepposesta, josta otin kai turhankin kovat kilarit. Elämä on.

Huomenna lisää taas...