IRC-Galleria

Paljon hyvää musiikkia löytyny viime päivinä. Uuttakin sellasta. Sehän se pitää mut hengissä ja elossa, hyvä musiikki.

Mitäs tässä muuten... laiska vaihde vieläkin edelleen päällä, mutta eilisestä lähtien on olotila alkanu kyllä onneksi taas kohenemaan, niin että eiköhän tästäkin suosta vielä selvitä, vieläpä lähiaikoina.

Shoot me down, but I won't fall... I AM TITANIUM!

Toi David Guettan biisi on soinu kovasti tänään.

Eilinen ilta meni kaverin tykönä aika pitkäksi, kun tuli pelailtua monta tuntia ja semmosta... mieskin on mulle vähän möks möks... no kaipa se siitä. Ei tässä oikeen mikään hurraa-olo ole mutta jospa se tästä taas. Huomenna vois mennä nauttimaan kesästä kirjuriin.

Juu ja annetaan vähän käytetty niskan ja hartioiden jumitus... voin lähettää tai saa tulla hakemaan heti pois, ei tartte maksaa mitään, itse asiassa voisin itse maksaa vähäsen jos joku ottaa...

Alkaa menemään aivan mielipuoliseksi tämä mun unirytmini ja nukkumiseni. Kun ei saa korjattua niin ei saa ja siksipä jää monia asioita edelleen tekemäti mitä pitäs olla jo tehtynä aikapäiviä sitten. Seriously, jollen kohta tee asialle jotain niin hukka minut perii.

No, pääsimpä tässä iltasella pelailemaan kaverin työ Baldurs gatea, ja kyllähän se vaan koukuttaa. Huomenna sitten jatkamaan, hehe. Oli muuten kaverilla semmonen kämppä joka kelpais mullekin.

Huomenna eletään sitten keskellä viikkoa... semmosta se

Alavireinen olo... olis vaan tehny mieli nukkua ja nukkua, käpertyä peiton alle omaan rauhaan. Iltapuolella sitten sentään vähän piristyin ja kävin ulkona ihailemassa kesää. Kyllä se nyt onkin niin kesää että. Teepaidankin kanssa on kuuma, kaikki on niin vihreetä ja nättiä. <3 Onneksi se mies osasi vähän piristää mua puhelimessa.

No, eipä tässä muuta kun katotaan mitä huominen tuo tullessaan

Tänään on aika kesänen keli ollut taas, pesukone on laulanut ja hassuja unia olen taas nähnyt. Pihalla pistäydyin. Nyt mä tässä mietin millä sitä kuluttais illan, kun huomennahan sitä tekemistä sitten taas on.

En tiä, eipä tässä kauheesti ole kertomista tästä päivästä...

Tänään sitten käytiin parhaan kaverin ja sen perheen kanssa shire-hevosnäyttelyssä. Olihan ne komeita isoja eläimiä näyttelytamineissaan.

Suomi ei sitten tänä vuonna saanut pidettyä poikaa kotona, edes finaaliin asti ei nyt päästy mutta ensi vuonna uudestaan. Olis silti Venäjälle voinut hävitä vähän hillitymminkin kuin ottaa 6 -2 turpaansa...

No, illan olenkin sitten roikkunut puhelimessa. On se mielenkiintosta tietty että vuosienkin jälkeen ollaan sitä mieltä että mun pois päästämiseni oli suurin virhe elämässä... ei kai siinäkään. Yllättäviähän ne on tuollaset sanat tietty, mutta kaipa sielläkin päässä sitten vaan olis opittu virheistä... empä muuta sano.

Huomenna kun ei tarvi sitten finaalia kattella jäkisfinaalia, niin kai sitä vois edes yrittää pitää taas siivouspäivää. IKÄVÄ!

Erikoislaatusia unia katselin taas. Sitten käväsin kaupungilla ja huhheijaa että täys kesä on jo. 20 astetta lämmintä, tosin pilvistä ja semmosta nihkeen olosta että huomennahan viimestään vissiin ukkonen tulee. Eipä tässä muuta nytten, takasin leffan pariin.... --->

Oivoi kun on ollu taas semmonen päivä etten mitään saanu aikaseksi. No, ehkä täytyy itelleen olla armollinen jos huomenna korjais asian. Nukuttua ainakin tuli aamulla pitempään kuin laki sallii, en tiä väsyttääkö se pienempikin reissaaminen sitten niin.

Tänään ulkona on tuullut aika hurjasti, ja ajatukset myllertää samaan tapaan. Ikävä on kova... niin kova. Mitähän mä teen näiden työ- ja rahajuttujen kanssakin? Voi apuva. No, elämäähän se kai vaan on.

Huomenna taas lisää tekstiä...

Täällä sitä ollaan Naantalissa. Mukava päivä ollut, katteltu telkkua ja naurettu paljon. Huomenna on sitten se äitienpäivä, ja toivottavasti velikin tulisi käymään. Eipä näe sitäkään liian usein. Toivottavasti saan unta hyvin. Ensi viikolla sitten taas ihan muuta...

Kultaani mun on ikävä. Voe itku kun onkin.

Hellurei

Tuntus jonkunnäkönen semmonen olevan tulossa.

Työkkärissä tuli taas karu totuus päin naamaa: etpäs opiskele mitään mikä ei työllistä satavarmasti, ja töitä teet sillon ja siellä kun me käsketään. Että näin.

Mies kuulosti niin kovin surkeelta ja hiljaselta kun soitin sille päivällä. Kai se sekin sitten pilasi fiilistä osaltaan. Aloin miettimään sitäkin että jos muakin töissä pidetään koko ajan, niin mitenkäs me toisiamme koskaan nähään? Ei itkun itkun itku.

No, huomenna äitiä kattomaan Naantaliin ja ens viikolla sitten taas armotonta sompailua byrokratian aina niin ihanassa maailmassa.