IRC-Galleria

Tänään on tullut nukuttua todella reippaasti, en tiedä sitten niinkö pahasti se reissu väsytti. Voisin kyllä uskoa että se sen teki, oli se sellanen reissu...

Lähetin papereita kouluun täytettäväksi ja katotaan nyt saadaanko kaikki kuntoon niin pian kuin hyvä olisi. Ensi viikolla olisi taas keskiviikkona ja torstaina lähiopetusta, mutta tänään vasta lähetin ne paperit koululle ja työkkärissä niiden pitäs olla jo viikko ennen opiskelun alotusta. Voi ääh. Niin ja nyt sitten etistään niitä delfiinikouluttajia oppisopimuksella vakituisiin töihin... VOI ÄÄH! Pitäskö piruuttaan laittaa hakemus, voishan se elämä siitäkin muuttua... eihän sinne hae kun parisataa muutakin, hehe.

Noh, nyt sitten venetsialaiset saa mun puolestani ihan rauhassa mennä ohi ja niin pois päin. Ei nyt oikeen jostain syystä kiinnosta mikään semmonen. Mutta joku muu sen sijaan... hmmh, pakko sanoa tähen väliin että empä muista tällasia fiiliksiä tunteneeni, kun yleensä olen aina se joka ei tiedä mitä haluaa, ja NYT TIEDÄN. Tiedän niin tasan tarkkaan. Uskomatonta että tämäkin päivä tuli.

Mitäs tässä sitten muuta kun ens viikkoa odotellessa, tällanen turha viikonloppu sais tästä mennä pois tieltä...

No niin. Hurja Tampereen reissu takana. Mistäs sitä alottais.

No ensinnäkin, eilisen aamun haahuilin sitten Tampereen keskustassa ja ihmettelin. Sää oli sateinen ja vähän koleakin. No, sitten piti sinne haastatteluun mennä. Ja niinhän siinä kävi kuin kävikin että pääsin kouluun. Nyt kaikki on sitten enää työkkäristä kiinni. Ikävä juttu vaan että en taida saada lupaa alottaa opiskelua vielä ensi viikoksikaan... :o/// paperihommat ottaa aikansa.

Sitten kävin katsomassa sitä yhtä nettituttua sen työpaikalla, mitä ei sitten illalla tulleesta viestistä päätellen olisikaan saanut / pitänyt tehdä. Itse aina halunnut nähdä ja nyt ei sitten kelvannutkaan. Olkoon. Torilla oli hengellistä ohjelmaa jota piti hetkeksi seisahtua katselemaan ja kuuntelemaan.

Sitten sitten... noh, en mä voi kirjotella nyt sen pahemmin tähenkään vaikka niin mieli tekis... mutta sanompa vaan että tänään vasta tulin kotiin ja tuota noin niin. En mie enää ymmärrä. Ei tässä voi olla kun yks vaihtoehto... en suostu ajattelemaan muuta. Tämän täytyy olla tarkotettu... huokaus.

No, aamulla rautatieasemalla sitten taas uskovaiset oli liikenteessä ja yksi mies ojensi mulle muitta mutkitta ja selittelemättä ruokakassin. Ooke. Juna oli korvattu bussilla jossa oli sitten jo värikästä porukkaa tietty sielläkin...

Kaikesta tästä jää vaan sellanen olo, että voi Isä meidän joka olet siellä taivaassa, mitä ihmettä sä tällä kaikella tarkotat? *huokaus*

Tänään laitoin hakemuksen kouluun Tampereelle ja huomenna olis haastattelu ja jos se menee hyvin, myös ensimmäinen koulupäivä... tai kouluilta pikemminkin. Lähiopetus kun on iltasin. Eli onneksi ei yhtään nopeammalla tahdilla asiat etene... kun muuten vaan. Yritän käsittää. Eli huomenna ihan ekaksi soittamaan työkkäriin että kouluun meno on varmasti suunnitelmassa, toivottavasti sen saa puhelulla hoidettua. Sitten mahdollisimman pian asuntohakemus vaan sisään, ja sitten onkin ihmetteleminen että milläs sitä muutetaan. Muuttofirma, ja kuka maksaa?

Noh, huomenna sitten Tampereelle aamulla ja iltapäivään asti aikaa haahuilla siellä itekseen. Sitten jos kouluun tosiaan käy tieni niin illalla myöhään vasta takasin kotona... tulee pitkä päivä ja luulis sitten unenkin tulevan. Ja ehkäpä myös näen reissussa jotain missä simmu lepää... toivon toivon toivon...

No, näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Pian nuggumista yrittämään...


Iloinen opiskelijaelämä kutsuu taas...

Äitillä tuli käytyä kylässä ja oivoi sentään... kyllä se nyt on jo niin täysin autettava. Ei piristä ajatella sitä asiaa mutta minkäs tälle voi. Yritin vähän edes auttaa minkä pystyin.

Sähköpostissa oli paljon työjuttuja, vissiin Tampereella löytyis töitä aika hyvinkin... ja sainhan mä tänään puhelun että kouluunkin vois hakea. Kaikenlaista vaihtoehtoa tarjolla... Saas nähdä miten tässä käy. Paljon on vielä tahittavana ennenkun minä asun Tampereella.

Njooh, sen veran väsy olo että varmaankin kohta nukkumaan... jos tätä suhteellisen hiljasta aikaa yheltä taholta ei nyt enää kauaa jatkuis, tai sitten se on vasta alkanut. Hmh... :o/

Hiljanen päivä ollut. Siivoilua lähinnä. Lämmintä oli, vaikkei niin kuumaa kuin eilen. On ollut taas aikaa ajatella kaikkea kun en missään edes ollut. Huomenna aamulla sitten äitilään ainakin yhdeksi yöksi.

Mitähän tässä sitten muuta... eipä ole tästä päivästä paljoa mitään sanottavaa... ellei nyt sitten vielä puhelin pärähdä tai naamakirja älähdä, sitä odotellessa...

Kesä päätti sitten päästää vielä jonkunlaisen kuolinhuudon ja loppukirin, sen verran kuuma päivä meinaan oli tänään että en toista muista. Onneksi nyt jo viilenee iltaa kohti.

Eilen illalla sain vielä kuulla sellasia sanoja joita juuri halusinkin... Voi itku kun en kestääääää. :D Ei muuta kun odotan, odotan...

Ensimmäinen työhakemus lähti uuteen kotikaupunkiin tänään ja lisää pitäs lähetellä tässä viikonloppuna varmaan. Ja asuntohakemuksia kanssa. Voe elämä... kuka tulee sitten muuttoavuksi?

Anyway, Valtakunnassa kaikki erinomaisesti <3 <3 <3

Tänään kaupungilla kaverin kanssa, hauskaa oli. Kai se oli semmosta pientä terapiaa ja rentoutumista molemmille. Laatuaikaa. <3

Hiljakseen asiat alkaa tosiaan rullailemaan, ja tuntuu sellaselta että eiköhän tässä tavalla tai toisella kaikki järjesty niinkuin pitääkin. Työkkärissä kävin ja tietenkään siellä ei ole ensi viikollakaan paikalla se ihminen ketä tarvisin, joten ammatinvalinta-urasuunnittelun päivystykseen ensi viikolla. Ja se reissu. Nääsvilleen.

No, sunnuntaina pitäisi mennä äitiäkin katsomaan, ei ole nyt sitten enää paljoa aikaa jäljellä varmaankaan... :((( Mutta onneksi pääsen nyt kun se on vielä kotonansa.

Huomenna perjantai ja kotihommia.

Tässähän se tämäkin päivä meni. Miettiessä ja ihmetellessä. Tiirailin netistä vähän tietoja ja huomenna jos kävis taas työkkärissä tiedustelemassa että mitä mieltä ne on mun suunnitelmista. Ja sitten se semmonen pikku reissu mahdollisesti ens viikolla... ja siihen reissuun laitan paljon toivoa... ...

Tänään oli kuuma päivä. Vielä vähän masukin kiukuttelee, en tiä pitäskö vielä heittää buranaa huiviin.

Tää on melkein liikaa mulle... tekis mieli kiljua. Tää on niin tyhmä tilanne, enkä voi muuta kun heittää itteni likoon ja toivoa että lopputulos on toivottu.

Janottaa kovasti vieläkin... kylmä vissy roks.

Joo-o. Suunnitelmia taas. Näköjään sitä on vaan jotakin tarpeeksi pahasti haluttava että innostuu oikeasti jostain. Ja kyllä mä tulen varmaan tarvimaan vähän kaverien apuakin, toivottavasti kaikki järjestyy. No, katsotaan sanoi lääkäri... huomenna vähän alottelemaan projektia ja pyörät pyörimään. Kirjottelen sitten kyllä paremmin.

Mitähän muuta tässä voisi sanoa... eipä kai paljon mitään uskalla. Mutta kun että tästä tulee pitkä ja tuskanen tie, mutta itepähän valitten.

Syksy meinaa jo tuoksua välillä ulkona. Pihlajanmarjat on niin maan punasia ja lehdetkin on puissa jo sellasia "tummuneen" vihreitä eikä sellasia kesäsen heleän vihreitä. Veikkaan ettei monia päiviä tarvi odotella kylmiä öitä ja kellertäviä lehtiä.

Että semmosta... Reissu pääkaupunkiseudulle oli sitten jo erikoinen... erikoisessa seurassa ja erikoisissa paikoissa. Ja minkäs tälle taas voi... olen minä enkä muuksi muutu. Taas mua viedään ja vaikka tiedän ettei tämäkään ole yhtään sen erilaisempi ja parempi välttämättä kun ne muutkaan... heikottaa silti kummasti.

Noh, kunhan tästä taas kuntoon tulen niin täytys alkaa hoitelemaan noita koulutus-asioita ja niin poispäin. Kai tässä sitten taas huomenissa kirjottelen lisää kun on nyt taas niin väsy, tätä se reissaus ja tämän oman kropan tila teettää...

Tämmöstä