IRC-Galleria

Juttelimpa tuossa amerikkalaisen naamakirjakaverin kanssa. Se on postaillut kovasti tekstiä ja kuvia sen puolesta, että hänen rakkaassa ja täydellisessä kotimaassaan kaikilla pitäisi olla aseet. Ihan turvallisuuden takia, että saadaan rikolliset kuriin ja esim. nämä kouluampumiset lopetettua.

Mitäs tähän nyt sitten sanoisi. Kun vastasin, että eipä se aseiden lisääminen se vastaus mielestäni ole niihin ongelmiin, tulee sieltä aina se argumentti, että "kun niillä rikollisilla on aseet aina kuitenkin, haluan vain puolustaa itseäni ja läheisiäni." Joo, se on tosi että tuskimpa ne aseet maailmasta loppuu, mutta lisääkö niitä sitten pitäisi tehdä? Onko sitten kauhian turvallinen olo kun kaikki nukkuu aseet tyynyn alla? Onko sitten kiva miettiä mitä se naapuri mahtaa minusta tykätä tai että toivottavasti ei tule kovasti riitaa kenenkään kanssa...

Kenellä vaan voi mielenterveysongelma puhjeta. No ainakin varmaan siellä amerikassa, missä kaikki on suurta ja vapaata mutta ihmiset on kuitenkin enemmän orjia kuin missään. Kaveri kertoi sitten että hän on kokenut sitä ja sitä, silloin olis ase ollut ihan tarpeen. Empä voinut sanoa itse kokeneeni niin kamalia asioita, mietin vaan että mistä johtuu että meillä täällä Suomessa harvemmin tulee sellanen olo että pitäis nukkua pyssy kainalossa. Millanen yhteiskunta sellanen sitten on jossa lähes kaikki siviilitkin omistaa aseen? Pelokas ja vainoharhainen meininki siitä sitten tulisi. Ihmiset olis varmaan koko ajan sormi liipasimella kun kuvittelisi ja tietäisi että niin on kaikki muutkin. Alettais sitten kyttäämään naapureita ja ottamaan oikeutta omiin käsiin. Mitäs virkaa poliisilla on sitten enää kun kaikilla kuitenkin on aseet?

Niin, todellakin, eipä ne aseet varmasti kielloillakaan maailmasta lopu. Eikö sitten voitais satsata enempi niihin mielenterveysongelmien hoitoon ja yleiseen toisistaan välittämiseen, mieluummin kuin että annetaan sitten kaikille se mahdollisuus tappaa. Lisäksi musta tuntuu että kyllä amerikassa varmasti media tekee osansa asemyynnin hyväksi, ei voida antaa liian turvallista kuvaa omasta kotiympäristöstä kenellekään, jotta asekauppa kävisi.

The world has millons of hungry kids, but still every country has the money to get weapons.

Kävin tänään kaupungilla, postitin lahjan veljelle ja annoin toisen kaverille, ostin sellaisen kummitytölle sekä lähetin kortit mummulle ja tädeille. Vielä kun pari pienen pientä pakettia hankkis niin se olis siinä. Sitten tietty ne ruuat ja kattoo nyt antasko budjetti periksi kuuseen.

Lunta tulee vaan lisää, ikään kuin sitä ei nyt jo riittävästi olis. Ja edelleen luvattu enemmän. Ei kai siinäkään sitten.

Eiköhän tämä loppuvuosi tässä mene sitten.

Hän on mukava, kiva, huumorintajuinen tyyppi. Aikuinen ja kypsä, silti ajoittain sopivan poikamainenkin. Sellainen, jonka seurassa tuntuu perhosia vatsassa ja alkaa vähän heikottaa. Hauska, mutta osaa jutella vakavastikin. Rehellinenkin se on, ainakin suurimmaksi osaksi. Ehkä se joskus hyvin harvoin jonkun valkoisen valheen päästää, muttei yleensä mistään kovin tärkeästä valehtele. Se on myös ymmärtäväinen, tajuaa asioita ilman rautalangasta vääntämistä. Joskus se jopa yllättää jollain pienellä lahjalla tai muulla, ja vaikkei tätä nyt niin hirveän usein tapahdukaan, se tuntuu aina ihanalta. Sen seurassa on hyvä ja mukava olla, tuntuu että on helppo olla oma itsensä. Nauru on herkässä sen kanssa. Aika menee sen seurassa aina liian nopeasti. Se elää ihan tavallista ja normaalia elämää, ei ehkä ole mikään erikoisuuskaan mutta pitää itsestään huolta, ja siinä sivussa vähän muistakin. Alkoholia ei kulu ainakaan niin että siitä mitään ongelmia syntyisi. Onneksi se ei edes poltakaan, vaikkei sekään nyt ehkä pahin tapa ole ihmisellä. Mieluummin silti näin. Muiden seurassa se on kohtelias muttei mitenkään jäykkä, ei liian äänekäs mutta osaa keskustella ja jutella. Se osaa pitää kiinni omista asioistaan ja mielipiteistään silloin kun se on tarkoituksenmukaista, mutta toisaalta osaahan hän myös tehdä kompromissejakin. Ja joo, tuleehan sen kanssa riideltyä ja tapeltuakin. Senkin se silti tekee rakentavasti, niin että ilma puhdistuu eikä sen jälkeen jää mikään kaivelemaan enää. Ja oi kyllä, tunnistaa se myös kauniin naisen jos sellainen kadulla kävelee vastaan, eikä edes kiellä etteikö joskus katse viipyisi, mutta mun seurassa se ei pahemmin tuijottele. Sen verran kypsä se on luonteeltaan, että uskaltaisi kyllä sanoa suoraan mutta nätisti jos nyt sattuisi niin että joku toinen alkaisi minua enemmän miellyttämään. Mitäs mä sellasia silti mietin, onhan se sanoillaan ja vieläpä teoillaankin osannut tehdä mulle sellasen olon että se on mun kanssa ihan tosissaan. Ja mitä sen ulkonäköön tulee, se miellyttää mun silmääni, oikein sopivan paljonkin.

Kaiken kaikkiaan, kaikessa epätäydellisyydessäänkin hän on täydellinen, MINULLE.

Vielä kun se olis olemassa. Satuolentojahan tällaset kuitenkin on.

Lunta vaan tulee, ihan niinkuin ei tarpeeksi vielä olis. No, valkea joulu ainaskin ja mukulat tykkää varmasti.

Tänään olin kaupungilla lahjaostoksilla, kaverille ja veljelle ostin jo jotain mutta vielä kummitytölle ja kai äidillekin jotain pitäs. Joulukortteja myös ostin, kai ne pitää alkuviikosta kirjeinä laittaa menemään että ehtivät vielä jouluksi.

Näin illan tullen huomasin että kas, kun selkä on jo vähän helpottanut niin sitten tuleekin hammassärky. No, onneksi on noita särkylääkkeitä millä ehkä pärjää kunnes mahdollisesti tulee lähtö särkypäivystykseen. Empä edes muista toimiiko moinen viikonloppusin. Jos ei toimi niin paree kun ei pahemmin jomottelis ennen maanantaita.

Joululle olen jo tehnyt vähän semmosta, miten sen nyt sanois, suunnitelma öötä...

Pitääpä taas rustailla jotakin.

Hyvin hyin hitaasti asiat selviää, ja vieläkin on paljon kesken. Tampereelta ei kuulu mitään, pitänee soitella sinne jossain välissä taas tai mennä käymään.

Tiistaina olin Turussa käymässä, pakkasin äidin tavarat kun muutti nyt sitten eilen vuodeosastolle ainaskin toistaiseksi. Surkeeta se oli kun näkee miten paha mieli toisella on kun ei päässytkään sinne minne luvattiin, mutta toivotaan että vielä se parempi ja lopullinen paikka löytyy.

Joulukorttien tai lahjojen eteen en ole tehnyt vielä mitään, eli kai se taas aika viime tippaan jää. Yksi päivä kokonaan niihin pitää käyttää ainaskin.

Selkä on ollut muutaman päivän aivan tajuttoman kipeä. Aamulla meinas melkeen itku päästä kun ei tienny miten päin olis sängystä noussut. Vähän kun käveli ulkona ja haki lääkkeitä niin helpottaa jo. Katsotaan nyt sitten mitä se aamulla sanoo, jos on kovin tuskasta niin laitan nuo lämpölaastarit sitten. Siivoilla tarvis taas ja iskäkin suunnitteli että tulis käymään sunnuntaina.

Semmosta. Näin se menee tämäkin taas tässä, loppuvuosi ja kohtahan alkaa taas ne joulunajat jotka on tunnetusti ollu mielenkiintosia muutamana viime vuonna... Että näin.

Juu ja maisema alkaa olla tyyliä

Hejpä hej. Kävin tänään pirtsakassa pikku pakkasessa kävelemässä kaupunkiin ja takasin. Selvittelin vähän asioita ja kaipa se joulukuukin tästä vielä pelastuu jotenkin. Katsotaan.

Ilma on tosiaan viilennyt reippaasti mutta lunta ei vain vieläkään ole. On sitä luvattu kyllä jo täksikin illaksi mutta eipä näy.

Huomenna olis sitten taas perjantai, mihin ne nämä viikot menee? Ja viikon päästä on taas se pukujentöllistelypäivä. Ja kyllä vaan se vuoden pääjuhlakin sieltä tulee, taas...

Ei kai siinä. Jospa leikkis joulupukkia tälleen ajoissa niin ettei tarvis ressata sitten tyyliin 21. - 23. 12 että apua mitäs sitä pitäs ostaa.

No, kahtotaan miten tämä viikonloppu tässä menee...

Täytyy kyllä sanoa että empä tänäänkään erikoisempia saanut aikaseksi, mitä nyt kaupassa kävin. Mutta nyt se on sitten tehtynä, kouluun lähetetty ilmotus lopettamisesta. Äkkiä vaan nyt asiat rullaamaan ja töitä ettimään ja toivomaan että todellakin löytyis jo pian se asunto sieltä Tampereelta.

On tämä hassua taas kun tuntuu ettei mitenkään päin ole hyvä. Ei ole kiva jos ei saa olla itekseen, eikä ole kiva jos täytyy olla yksin. Olisko siinä joku välimuoto kenties? Voisko joku kertoa...

Huomenna jos menis vähän kaupungille... Ai niin mää oon nyt punapää. Värjäsin jo ennen tota Helsingin reissua. Hehee. Kyllä se täytyy uskoa että tämä punanen on se mun väri.

Joo-o. Keskiviikkoaamuna sitten kuuden aikaan ylös ja kaheksan onnibussiin. Josta oli muuten etuovi jumissa, olis saanu ilmasen matkan kun kukaan ei tarkistanu millään lailla onko matka maksettu vai ei. No Tampereella sitten hetki ennenkun seuraava bussi lähti kohti Helsinkiä. Löysin pysäkinkin oikeen, sieltä koilliskeskuksen nurkilta. Siinähän se matka meni sitten suolapähkinöitä mutustellessa, musiikkia kuunnellessa ja harvinaisia tekstareita ja puheluita saadessa.

Helsingissä vähän ennen kolmea. Alkaa jo tutulta sekin näyttämään, ei ollu semmonen olo enää Manskulle jäädessä että missäs mie oon. Melkein samantien sitten vaan metro ja Mellunmäkeen, missä mua jo odotettiinkin. Rakas ystäväni A ei ollukaan vielä kotona, joten J ja minä saatiin olla ilta kahestaan. No siinähän se meni kattellessa toisiamme että jaa tuollanen. A tuli sitten iltasella kotiin ja olihan se yllättyny ja ilonen. Siinä sitten J oli jo nukahtanu niin hetki saatiin jutella keskenämme ja syötiinkin siinä. Laatuaikaa.

Nukuin suht hyvin ja torstai meni siinä sitten osaksi yksinänikin kun molemmat pojat huiteli jossain. Kuuntelin musiikkia ja illemmalla siinä sitten taas saatiin vähän J:n kanssa jutellakin, tosin se nukahti sitten jo kaheksan aikaan illalla yöunilleen. Jee jee. Mä kattelin jakson Supernaturalia.

Perjantaina todettiin että no menipäs se äkkiä. Rento aamupäivä, ja ennen kolmea J lähti sitten töihin. A ristikuulusteli tietty mua ja saihan siinä taas nauraakin. Piti siinä sitten selvitellä päätänsä taas kaikesta kotimatkalla. Illalla sitten puoli yhentoista maissa kotona.

Tänään on ollu vähän tämmönen päivä taas että eipä ole tullu aherrettua mutta kai se huomenna taas kunhan saa taas tästä arjesta kiinni...

No niin. Tämmöstä elämätä sitten. Pitäs sinne koululle kirjotella bye bye - jutut ja alottaa työnhaku taas. sais kyllä se kämppä löytyä sieltä Tampereelta.

Täällä kotona on vähän muutoksia taas tapahtunut, ilosia ja vähemmän ilosia, mutta onneksi tällä hetkellä kaikki kunnossa. Keskiviikkona pitäis taas suunnistaa pääkaupunkiseudulle pariksi päiväksi tuttuja katselemaan. Millanenkohan reissu siitäkin tulee. Hehe.

Otin tuossa vähän miranaxia vastoin tapojani mutta tuntuu että päänsärky helppaa melko nopeeta. Hyvähän se vaan sitten.

No, mitäs tässä, huominen menee siivoiluksi ja reissuun valmistautumiseksi. Voin kertoa että kyllä siellä Helsingissä joku yllättyy, hahaa. En malta odottaa priceless ilmettä. :DDD




Ya know, life is like a box of chockolates, ya never know what ya gonna get

Hellou. Mitäs tähen taas kirjottelis.

Tota koulua mietin että mitäs se kanssa tekis, kun kyllä se nyt hankalaksi on mennyt. Hmmh. Kun ei kerran sieltä Tampereeltakaan meinaa kämppää löytyä... kyllä se niin on että jos ei tämän kuun puolella löydy niin kai se sitten on harkittava asioita taas uudestaan. Näin ne asiat muuttuu... joitakin kuukausia sitten oli niin selvät sävelet elämän suhteen ettei ole koskaan ollutkaan ja tässäkö se tulos sitten on? Vaikka kuinka tein parhaani, vai teinkö?

No, matkustelua tämä elämä on nyt ja siihen menis rahaa kyllä niin paljon kun vaan olis laittaa. Tuntuu että kotonakin on joskus ihana vaan olla, mutta sitten tulee kuitenkin niin huono olo. Ja kun reissaa niin sillonkin on huono olo. Ole tässä sitten.

Huomenna taas maanantai ja ainainen asioiden selvittely jatkukoon.