IRC-Galleria

Do diih. Voi kai tätä sano talveksi. -15 nyt iltaa myöten ja mun rääpäle meinaa paleltua tuonne ulos. Noh, huomenna on hankittava sille tossutkin.

On se muuten mukavaa kun saa niitä kauniita sanoja ja huomaa vastakaikua. :))) <3 Tykkäämpä hyvinkin. Kumpa se tietäs vaan miten paljon. Ja tällä kertaahan mä suosin ihan kotimaista vaihteeksi.

Mitäs muuta... ei se kaveri sitten tullut käymään kun sillä oli muita menoja, mutta ehkäpä tässä vielä nähdään. Huomenna se lähtee viikonlopuksi reissuun jota se onkin odottanut kuin kuuta nousevaa. Kuusta tulikin mieleen että oli tuolla ulkona äsken komea tähtitaivas, sitä kelpais kattella yyterissä tai kallossa jonkun kanssa.

Elikkäs viikonloppu se kolkuttelee taas ovella ja niin pois päin...

Miten musta on tullu tällanen kotihiiri? Täällä mä vaan möhisen ja sosiaalinen elämä meinaa jäädä kokonaan naamakirjaan. Auttakee, tulkee hakemaan ulos.

Tänään olen pyöritelly päässäni esim. sitä, että pitäskö siirtyä ostamaan ruokansa Lidlistä. Vois tulla tällaselle itsenäiselle ihmiselle halvemmaksi, ei mun ruokaostoksistani s-bonusta paljon kerry. Ei ainakaan niin että siitä pahemmin iloa olis. Huomenna täytyy muistaa ilmotella Porin energiaan, että saan sieltäkin bonukset.

Ja sitten tätä samaa... buranan syömistä. Kyllä mä pian varaan lääkäriajan.

Saa nähä tuleeko kaveri käymään huomenna. Olishan tässä kotona taas siivoamistakin ja papereiden järjestelyä... voi kun mielenkiintosta.

Ehkä tässä pian tulee vielä sekin päivä kun on jotain muutakin kirjotettavaa kun näitä tavallisia...

Tänään sitten käväsin sen verran tuossa kaupungilla että vähän asioita selvittelin, ostoksia tein ja istahdin kanapatonginkin nauttimaan. Tulipa siellä käviksellä aika mielenkiintoisia ihmisiäkin vastaan, joiden kanssa vaihdoin muutaman sanan. Sitten soittelin taas eräälle, vaikkei siitä hullua hurskaammaksi tule, olin silti tyytyväinen kun vähän alkoi jo jää pehmetä. Kunnes illemmalla huomasin taas jotain uutta, minkä ei olis pitänyt edes yllättää kun tästä ihmisestä on kyse. Miten paljon vielä, miten mätä ihminen voi olla, miksi mä vaivaudun enää?

Njooh se siitä. Ei tässä näytä kauheesti mitään ihmeellistä tapahtuvan, katotaan millasta olis loppuviikolla elo ja olo. Osaahan se elämä aina joskus yllättää. Ehkä pitäs vähän reissua taas suunnitella ja hoidella näitä tavallisia arkiasioita. Voi olla mielenkiintonen matka taas edessä jos saan vaan lähdettyä... riippuu vähän yhden ihmisen mielenkiinnosta mua kohtaan.

Kassu voi hyvin ja sitä rataa... ei kai tässä muuta kun huomenna taas kirjottelen jotain jonninjoutavia



haha

Kyllä tässä tulee vähän semmonen maanantaikappale-olo. Onkohan se ihan totta mitä äiti on kertonut että olen syntynyt tiistaina? Ei tämä mahan kipristely lopu ja niin paljon kun sitä on tutkittukin niin suurimmaksi osaksi on vaan todettu että jaa-a, mitään ei näy.

No, on mulla asiat paremmin kun kaverilla... eilen aamulla yövuorosta päästyään nukahti rattiin ja ajoi ojaan. Tänään sitten tullut jotain kohtausta ja osastolle ottivat yöksi, vaikka soitteli mulle että josko olisin sen luo mennyt häntä valvomaan yön yli.

Huomenna sitten jos sais taas aikaseksi jotain hyödyllistäkin.

Tässähän nämä päivät menee, yksi toisensa jälkeen. Iskä kävi tänään kylässä. Tuli jo suhteellisen aikasin, vissiin ennen puoltapäivää. Toi aikalailla tavaraa, tämän kannettavankin viimein ja sitten käytiin Raxissa syömässä. Iskä meinasi Kassulle, että jospa hän viekin sen kotiinsa. Heh, taisi tykätä koirasta.

Tässä vähän illemmalla sitten kävi nuuttipukkejakin ovella, lauloivat tuiki tuiki tähtöstä ja saivat siitä hyvästä palkaksi karkkia.

Vähän kipristelee masua koko ajan, vaikkei pitäis. Viimeset buranat meni eilen onneksi on panadolia. Kai sitä kohta vois mennä nukkumaankin, mitäs tässä taas muutakaan. Naamakirjassa tuntuu että mun tiloista tykkäillään paljon ja kommentoidaankin, mutta sitten sätissä kukaan ei mulle alota juttelemaan ja jos ite alan niin kukaan ei jaksa kuin vastailla vähän aikaa vähäsanasesti. Kukaan soittelekaan eikä lähetä viestiä. No, ei kai sitten väkisin. En häiritte nyt sitten muita, katotaan koska taas oikeesti jollekin kelpaa munkin juttuseurani.

Aamulla heräilyä 06.30. Sitten alkoi matka kohti Turkua. Kassu jäi kaverille Harjavaltaan hoitoon. Vähän vaikutti koiruus siltä että rankkaa on kokea niin paljon uutta samana päivänä.

No, Turusta sitten Naantaliin. Äiti siellä jakseli jotenkin, vaikka koko ajan mulla kyllä huoli ja paha mieli on siitä, mitkä kortit omalle äidilleni tähän elämään jaettiin. No, vein sitä kampaajalle, sai hiuksiinsa värin ja olin siinä jonkun aikaa muutenkin seurana. Sitten takaisin kotia kohti. Kassu tulomatkalla takasin kainaloon ja olipa sekin tyytyväinen päästessään kotiin, vaikka kuulemma hyvin oli kaikki mennyt.

Ei tässä sitten paljon muuta ole enää tälle päivälle, nyt ollaan vaan ja rauhotutaan. Yöllä on sitten hyvä taas nukkua vierekkäin. <3 Mä olen ihan rakastunut, on mulla paras koira. Kaikkien koirathan niitä parhaita on mutta tämä on se parhaista parhain. Olisipa kaikki tällasia. En ole kyllä todellakaan nähnyt yhdenkään haukun käyttäytyvän näin hyvin.

Katotaan nyt sitten koska se nukkumatti tulee ja vie...

Eilempä minusta tuli taas äiti. Onnellinen koiranomistaja. Koira ei ole koolla pilattu mutta se on vaan hyvä kun en itekään ole. :D Eli Siikaisista eilen illalla tarttui mukaan Chihuahua-poitsu, kohta kolme vee. Annoin sille kutsumanimeksi Kassu. Arkahan tuo vähän on ja ihan ylirauhallinen, kiltti ja hyvin käyttäytyvä koiruus. Ei hauku ollenkaan, luulis että naapuritkin juuri ja juuri kestää sen nyt että mulla on koira.

No, tässähän tämä on mennyt tämäkin päivä muistellessa että millasta se koira-arki onkaan. Kaipa tähän tottuu. :) Nyt pitäs vielä kävästä suihkussa ennenkun alkaa iltarauhottuminen. Harkitsen koitanko vierottaa Kassun heti alkuunsa siitä että pääsee viereen yöksi, vai antasko vaan koiran nukkua mun lähellä niinkun se kuitenkin haluaa...

Eipä ole tänäänkään kovin aktiivinen päivä ollut. Johtuu osittain siitäkin että nukuin taas silleen semireippaasti ja sitten oli puolen päivää keskusteltava henkeviä exän kanssa. No, tulipahan nyt ainakin selväksi muutama asia.

Tuli myöskin tänään huomattua miten tärkeitä kaverit on. Ei hyvää päivää, joskus tuntuu että mitä täällä tekis ilman ystäviä, miten pärjäisi ilman niiden apua. <3 Pitää yrittää vaan näyttää se välittäminen täältäkin suunnasta. Mua hävettää kun en saa ihmisille sanottua koskaan niin herkästi miten paljon niistä välitän vaikka kuitenkin välitän. Jonain päivänä se voi olla jonkun kohdalla myöhästä.

Illan olen kuunnellut musiikkia hempeystasolla siirappivaluupitkinseiniä. Kun tietäs mikä tai kuka tämmösenkin olotilan on saanu aikaan. Tai onhan mulla ehkä pienen pieni aavistus syistä, joita saattaapi olla parikin, mutta mitäs niille sitten tehdään...

Huomenna sitä siivousta kun tänään livistin ja kai pitäs soitella sinne Tampereellekin.

Olo alkaa palaamaan normaalimpaan. Nukuin aamulla reippaasti mutta sallin sen itselleni, kun pari viime yötä on mennyt niin että olen heräillyt aamulla jo kuuden aikaan.

Eipä tässä paljon muuta ihmeellistä ole vielä tapahtunut, päivä kerrallaan. Huomenna taas siivouspäivää ja maanantaina jatkuu asioiden hoito paremmin. Jossain vaiheessa ensi viikolla pitäisi käydä katsomassa josko jo sitten tapahtuisikin jotain vähän ihmeellisempää. :D

Jatketaan viikonloppua...

Noh, ei voi muuta sanoa kuin että ompa taas odotettavaa. :D

Olo on paranemaan päin, joskaan ei vielä ihan normi. Rautaa ja vitamiinia täytyy varmaan ottaa huomennakin. Ja jos sitten jo huomenna pääsisi sinne kaupunkiinkin.

On se vaikeeta tuo nukkuminenkin, tän selän kanssa ja kun aina on kylmä tai kuuma tai joku huono asento. Kai se aikanaan taas helpommaksi muuttuu saada unenpäästä kiinni.

Kai mä tähänkin kirjottelen sitten päivä päivältä kun varmemmaksi käy, vaikka nyt melkosen hyvältä näyttääkin. :D

Semmosta