IRC-Galleria

Ja vasta tien päässä ehkä sua odotan
on sydämeeni niin pitkä matka

Kyllä se on vaikeeta tuo aamulla herääminen. Kellon laitoin itelleni soittamaan yheksältä, enkä silti päässy ylös kun kymmenen jälkeen. No sitten käväsin kaupungissa tekemässä ensitapaamisen yhden kaverin kanssa. Siinähän sitä kahvilassa hetki jutusteltiin niitä näitä, ja tyyppi totesi vaan että "you are really deep". :D

No mitäs tässä muuta... vilunen olo. Kai se tuo ilmastokin vaikuttaa.

Pari päivää on ollu hiljasta tietyltä saralta, ei kai siinäkään sitten... parempikin niin jos ei kerran kiinnosta tosissaan.

Mitäs muuta. No, kai tämä tästä huomenna taas vähäsen paranee tämä maailma.

Notta joo... tässähän nämä päivät on menny. Ihan ei ole nyt sitä taas saanu aikaseksi mitä olis pitäny mutta ei kai tässä nyt hengenhätä olekaan... kunhan asettuu uuteen paikkaan kunnolla.

On tässä tullut taas tehtyä vähän yövierailua ja sanompa vaan että nyt saa riittää noiden lapsukaisten kanssa pelleily... nyt saa ikäraja olla ainakin 25, sitä nuorempien seuraa en kelpuuta. Vai pitäskö se raja nostaa oikeen vaikka vielä tuostakin ylöspäin... huoh.

Mitäs tässä muuta. Syksy meinaa tulla ihan tosissaan, ei meinaa pärjätä ulkona niin että vain teepaita olis takin alla. Räntäähän se jo lupailee. Huhhuh ja nyt ollaan jo niinkin pitkällä kun syyskuussa. Mahtaa tulla pidemmänpuoleinen talvi.

Ei kai tässä tähän hätään muuta...

Mitäs tässä tänään. Kävelin kaupunkiin tapaamaan vanhaa koulukaveria. Jospa se ystävyys siitä taas aktivoituisikin. Hansassa oli Aste esiintymässä. Joitakin tunteja siellä meni ja sitten tulin kotiin. Masu kipuilee. Ei tässä oikeen hurraa-fiilis ole taas... se tärkein on nyt sitten meren aalloilla keinuttelemassa. Viking Grace kutsui. Bileristeily. Ja tietty mä tässä koko ajan mietin että laiva täynnä nättejä naisia... eiiiiii. Mustat sukat... ompi mulla... en mää enää tajua. Yritän jopa ajatella että jos koittas väkisin ajatukset kääntää siihen toiseen, mutta luulempa että sydän on jo tehny valintansa...

Ei kai tässä oikeen muuta osaa kirjotella..

No hei taas. Kai sitä pitää nyt sitten kirjotella taas jotain tännekin. Pari viikkoa nyt Turussa asunut ja onhan tää lähteny käyntiin... sanosinko melkosen vauhdikkaasti.

Muutto meni ihan mukavasti hauskojen muuttomiesten juttuja kuunnellessa. Heti muutaman päivän jälkeen löysin täällä galleriassa poitsun jonka kanssa tulin juttuun hyvin. Tuli se sitten tavattuakin ja sehän oli menoa sitten... tähtiä yhdessä katseltiin ja hän mua saatteli kotiin ja ja ja. Mutta sitten totesi yllättäen että niin, eihän hän nyt mitään vakavaa. Jooh. No siinä sitten tuli mieleen toinenkin tyyppi samasta maasta, joka täällä Turussa asuu ja otimpa siihenkin yhteyttä. Sen luona tuli yksi yö nukuttua ja sitten myös tämän ensimmäisen luona... Voi mua. Ja nyt onkin sitten miettimistä että mitä ihmettä. Toinen leikkii ja toinen on muuten vaan.... no en tiä. Kai mä tässä vielä itteni satutan...

Eipä tässä muuten sitten, keskustassa vähän pyörinyt, työkkärissä asioinut ja semmosta. Mii laik Turku.

Kai mä kirjottelen lisää myöhemmin...

Elikkäs Turkin reissu on takanapäin, eilen on kotiuduttu ja kai siitä pitäs jotain kirjotella.

Noh, menomatka alkoi Turusta keskellä yötä, mikä teki vähän hölmön olon ja reissusta hippasen verran raskaamman. Matka oli pitkä lentoineen päivineen, äidin oloa yritettiin helpottaa kun joutui niin kauan istumaan. Perille kuitenkin päästiin Antalyaan iltapäivällä ja kyllä se kuumuus tuli heti vastaan kun lentokoneen ovet avattiin. Huhheijaa. Tässä välissä mainittakoon että pääsimpä sitten lentokoneen ohjaamoonkin. :) No Alanyaan tultuamme asetuttiin hotelliin ja alettiin ihmettelemään että no täällä sitä nyt sitten ollaan.

Päivät kului siinä pyörätuolille sopivaa ohjelmaa suunnitellessa, mutta eihän sitä oikein tahtonut olla. Kaupungilla käveltiin jonkin verran päivisin. Keskiviikkona oli hotellilla iltapalan aikaan Turkkilainen ilta vatsatansseineen. Yhtenä päivänä käytiin kala-jalkahoidossa, joka oli aika vänkä kokemus. Shoppailtua myös tuli, lähinnä vaatteita, jotka on siellä halpoja. Niinkuin vähän melkein kaikki muukin. Lauantaipäivään kuului oman matkani kohokohta ja yhden haaveen toteutuminen; pääsin kuin pääsinkin sitten uimaan delfiinin kanssa. Huikeaa oli sekin. Yllättävän kalamainen otus, märältä kumiltahan se tuntui kuten olen aina ajatellutkin mutta yllättävän kovakin kun sitä kosketti. Luulin että olisi jotenkin pehmeämpi. Valasmaiset puhaltelut ja pärskimiset oli myös hieman yllätys sekä se, että vieressä ollessaan ei kyllä vaikuttanutkaan niin isolta kuin olisi voinut kuvitella.

Ruoka oli hyvää ja valikoima oli runsasta. Hotellin henkilökunta oli suht mukavaa ja palvelualtista, joskin se englannin puhuminen niiden kanssa oli tuskaa kun kaikki eivät montaakaan sanaa ymmärtäneet tai puhuneet. Yksi kivannäköinen poikahan siellä mun huomioni vei, ja muutamia katseita vaihdettiin, mutta eipä juuri sen enempiä.

Yleisesti ottaen ympäristö ja ilma oli komeaa mutta kuumaa, vuoria ja palmuja oli huikea katsella. Ilma oli kyllä välillä aika tukahduttava, onneksi hotellihuone oli jääkaappi ulkoilmaan verrattuna. Kuumuuteenkin silti tottui yllättävästi matkan loppua kohden. Hotellin pihassa tuli istuttua silittelemässä paikallisia kisuja, juomassa limua ja uituakin tuli altaassa sekä aurinkoa otettua. Enkä saanut edes itseäni kunnolla kärähtämään. :D Iltaisin sitten Tanjan kanssa mentiin vielä allasbaariin juomaan parit juomat.

Viimeisenä aamuna herättiin sitten 04.45. Parvekkeelle menin katselemaan, tähtitaivas oli kirkas, vuoret ja palmut muodosti siluetteja, ilmassa makea tuoksu, ilma oli lämpimämpi kuin Suomessa kesäpäivänä keskimäärin, kukko kiekui jossain, ruokouskutsu kaikui aavemaisena kaupungin hiljaisessa aamuyössä, vastapäisessä talossa joitakin valoja syttyi ja sammui... silloin ajattelin että miksen ole täällä valvonut yöllä ja katsellut millanen Alanya on yöaikaan. 06.15 tuli taksi ja lähdettiin kohti lentokenttää. Oltiin hiljasta porukkaa taksissa aamulla, osittain väsymyksen takia ja myös siksi, että eipä olisi tehnyt mieli edes lähteä pois. Paluumatka tuntui kuitenkin menevän jotenkin sutjakammin. Olin kotona vasta ennen puolta yhtätoista, mutta siinähän se reissu sitten oli.

Summa summarum: Haluan takasin. Ja äkkiä. Mieluummin heti.

Tänään on ollut metka päivä. Enhän mä ole pariin päivään niin paljoa saanu aikaseksi mitä suunnittelin saavani, mutta mitäpä pienistä. Kai tässä vielä on aikaa. (Kuuluisat viimeset sanat ennen paniikkia...)

Kattelin pitkästä aikaa Matrixin päivällä. Illemmalla käytiin Kassun kanssa katsomassa hoitopaikkaa, johon se menee siksi aikaa kun minä käristyn etelässä. Siellä on kolme muuta pientä koiraa, ja kyllä tuntui Kassulle olevan seura mieleen yllättävänkin paljon. Hyvä niin.

Tullessani kotiin oli muhun otettu yhteyttä naamakirjassa melko yllättävältä taholta... tuli vähän semmonen "oh so this really happened" - olo, kun niin monta kertaa kuitenkin kuvitellut tilanteen. No juteltiinhan siinä pitkät pätkät ja toinen sai kuulla vähän totuuksia miehestään, ja ainakin miehensä veljestä. Mitäs kysyi, kyllä mä vastaan jos kysytään.

No joo, nopeasti mennyt tämä päivä, kohtahan sitä sais jo nukkumaankin taas mennä.

Jos taas jotakin kirjottelis...

Elikkäs muuttosiivoukset on alkanu ja vähän pakkauksetkin, tavaraa vaan tuntuu olevan yli äyräiden. Matkaakin odotellaan tietty ja vähän huolestuttaa miten rahat riittää kaikkeen. Muuttofirmaan kun on nyt pakko turvautua. Huhheijaa. Pistin tässä taas Progress questin pyörimään ja mielenkiintosia keskusteluja on naamakirjassa tänään ollu. Ulkona oli kuuma päivä ja ja ja...

Vähän tuntuu että liikaa on kaikkea mutta enkös mä tätä halunnut... täytyy varoa mitä toivoo. No, kunhan syyskuu tulee niin ehkä tämä hullunmylly taas helpottaa, tai sitten se vasta alkaa... who knows.

Tämmöstä.

Ompas tämäkin ilma tehdä muuttosiivousta. Mutta pakko se on alottaa ajoissa, tunnen sen verran itteäni että muuten ei onnistu. Lämmintä on piisannut kyllä, mutta sehän kuuluu kesään. Otetaan tämä harjotteluna Turkin reissua varten...

Mitäs tässä muuta... no viikonloppu on menny silleen suhteellisen hiljasesti kun ei nyt sitten edes rakkaan kaverin läksiäisiä voitu pitää. Maanantaina on mentävä sanomaan tämä nykyinen asunto irti ja käymään työkkärissä että jos sitä johonkin hakis kevääksi taas, kouluun meinaan.

Ei kai tässä kun eteenpäin...

Kolmen viikon päästä Turkkiin, Alanyaan

Tänään löytyi asunto Turusta ---> muutto

Syyskuun alussa uutta väriä ihoon

oliko muuta...