IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Njooh, tämmöstä tänään, hiljasempaa oloa kotona. Ihan hyvää tekee. Se ihana viettää aikaa tänään kavereidensa kanssa, hyvä vaan jos sillä on hauskaa. Sanoi että nähään huomenna. :)

Kaipa tässä kaikki muuten silleen suhteellisen hyvin on. Paljon on ajateltavaa mutta mitäs tässä muuta on kun aikaa ajatella. Kaipa niitä töitäkin sieltä kohta alkaa tulemaan.

Kaikkia hyviä ysäribiisejä olen aikani kuluksi linkitelly naamakirjaan niin että katotaan kaikkoaako kaverit kun ne kyllästyy mun floodaukseen. :D

Koskahan sitä sais alotettua sen uintiharrastuksen... kun se toinenkin kuulemma sitä tykkää tehä... Jos sais itteänsä pidettyä kunnossa kun alottas taas sillä kilsalla per kerta. Sitten voi siitä nostaa jos tuntuu että enempikin menee.

Huomenna sulonen sunnuntai ja kai sitä pitäs harrastaa siivousta jälleen täällä sekamelskassa. Heh.

Eipä kai tässä muuta...

Onhan se tiedetty jo pitkän aikaaPerjantai 27.09.2013 23:16

Melkein pitäs sanoa että huomenta. Tuli otettua päikkärit pitemmän kaavan mukaan. Eipä kai tuo ihme.

Mitäs tähän nyt sitten sanoisi. Yökylässä tuli mentyä nukkumaan vasta joskus viiden aikaan. Mutta eipä muuten valittamista... kyllä se niin on sellanen että sen kanssa on helppo olla. Kaikella tavalla. En tiedä silti olisko meillä oikeesti tarpeeksi yhteistä mihinkään vakavampaan, vähän eri maailmoistahan me ollaan. Mutta lupasi se mulle maalauksen maalata. :) Käytiin Unicassa syömässä tässä päivällä ja sitten kotiin tullessa tuijottelin oravaa noin metrin päästä silmästä silmään. Siihen se jähmetty pähkinät suussa mua kattomaan.

Nyt sitten viikonloppua ja ehkä pitäs olla vähän kotonakin ihan itekseen omassa rauhassa...

Do diih. Olipas sitten taas mielenkiintonen ilta eilen.

Oli taas reffit sovittuna uuden tuttavuuden kanssa. Piti olla kirjastolla seittemän aikaan. Ihmettelin että miksi kirjastolla, eihän se seuralainen käsittääkseni ihan siellä päin asu. No, sitten se vielä ilmotti että nyt on hänet hälytetty kuitenkin töihin, että siirretään aikaa puoli kymmeneksi. Ja mitäs tämä sitten tarkottikaan, voi Hyvä Taivaaniskä ja sun kohtalosi kun teillä on huumorintajua...

Siinä sitten puolen aikaan kirjaston edessä istuessani kattelin että semmonen musta mies menossa ohi. Se katto ja katto mua, pysähty kohalle. "Hi, how are you". No mitäs mä siihen, I'm fine. "Do you remember me..." sillon mä meinasin revetä. Ei tää voi olla todellista. Ei vaan voi. Eihän mun pitäny nähä tätä enää koskaan kun ei tullu numeroja vaihdettua.

No, kukas se siinä muukaan kuin Sam, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan tuolla linkkuasemalla kun olin Turkista tullu takasin Suomeen. Tosiaan ajattelin että kadotin se kyllä kun eihän täältä nyt pelkän etunimen perusteella ketään löydä. Mutta siitä se nyt sattui kävelemään ohi. Jos ei se seuralainen olis pyytäny tapaamaan kirjastolle eikä siirtäny sitä aikaa... No anyway, aikamme siinä ihmeteltiin että voi jehna. Mä en olis edes sitä enää tunnistanu pimeessä mutta se vaan totesi että "I was wondering like, where have I seen that face before..." Hahaa. No tuli se Remy siihen myöskin ja paiskasivat kättä hieman epäilevät ilmeet naamallansa. Että mua meinas naurattaa. No ompahan nyt numerot vaihdettuna ettei enää ainakaan pääse katoamaan.

Reffiseuran kanssa siitä sitten jatkettiin istumaan yhteen paikkaan, hetki oltiin siinä ennenkun se sitten ehdotti että jos mentäs hänen luokseen. No, ei siinä, mentiin sitten ja olihan se jo tapaus. Texasin murre oli hauskaa kuunneltavaa kun siellä asunut aikansa, heppu osaa maalata, kämppä oli tip top, Bourbonia piti maistaa ja kun se ei mulle kelvannu niin juotti mulle noin litran jaffaa. Kuunneltiin musiikkia ja se kertoili Nepalin historiasta juttuja. Sitten alko uni painamaan ja tein lähtöä kotiin, mihin mua ei tietenkään olis päästetty. No pidin pääni että on se nyt jo jos en mä koskaan kotiini asti pääse näiltä tutustumisvierailuilta. Että semmosta. Vähän olin H. Moilasena kun sänkyyni asti pääsin.

Tänään sitten kävin äitin luona taas, käytiin kaupassa ja äitikin sai osansa syysilmastosta, hehee. Ressukka tais vaan jäätyä siinä matkalla cittariin. Tyytyväinenhän se kuitenkin aina on kun menen.

No niin. Tässähän näitä, aika henk. kohtasiakin juttuja, mutta pakkohan nää johonkin purkaa, rakkaat lukijat elekää välittäkö... ja anteeks.

Poistuu takavasemmalle...

[Ei aihetta]Keskiviikko 25.09.2013 21:43

Niin moni tulee vastaan...Keskiviikko 25.09.2013 21:33

Ja vasta tien päässä ehkä sua odotan
on sydämeeni niin pitkä matka

I just don't knowKeskiviikko 25.09.2013 00:20

Kyllä se on vaikeeta tuo aamulla herääminen. Kellon laitoin itelleni soittamaan yheksältä, enkä silti päässy ylös kun kymmenen jälkeen. No sitten käväsin kaupungissa tekemässä ensitapaamisen yhden kaverin kanssa. Siinähän sitä kahvilassa hetki jutusteltiin niitä näitä, ja tyyppi totesi vaan että "you are really deep". :D

No mitäs tässä muuta... vilunen olo. Kai se tuo ilmastokin vaikuttaa.

Pari päivää on ollu hiljasta tietyltä saralta, ei kai siinäkään sitten... parempikin niin jos ei kerran kiinnosta tosissaan.

Mitäs muuta. No, kai tämä tästä huomenna taas vähäsen paranee tämä maailma.

YeahTiistai 24.09.2013 02:41

Notta joo... tässähän nämä päivät on menny. Ihan ei ole nyt sitä taas saanu aikaseksi mitä olis pitäny mutta ei kai tässä nyt hengenhätä olekaan... kunhan asettuu uuteen paikkaan kunnolla.

On tässä tullut taas tehtyä vähän yövierailua ja sanompa vaan että nyt saa riittää noiden lapsukaisten kanssa pelleily... nyt saa ikäraja olla ainakin 25, sitä nuorempien seuraa en kelpuuta. Vai pitäskö se raja nostaa oikeen vaikka vielä tuostakin ylöspäin... huoh.

Mitäs tässä muuta. Syksy meinaa tulla ihan tosissaan, ei meinaa pärjätä ulkona niin että vain teepaita olis takin alla. Räntäähän se jo lupailee. Huhhuh ja nyt ollaan jo niinkin pitkällä kun syyskuussa. Mahtaa tulla pidemmänpuoleinen talvi.

Ei kai tässä tähän hätään muuta...

Viikon loppuSunnuntai 15.09.2013 01:21

Mitäs tässä tänään. Kävelin kaupunkiin tapaamaan vanhaa koulukaveria. Jospa se ystävyys siitä taas aktivoituisikin. Hansassa oli Aste esiintymässä. Joitakin tunteja siellä meni ja sitten tulin kotiin. Masu kipuilee. Ei tässä oikeen hurraa-fiilis ole taas... se tärkein on nyt sitten meren aalloilla keinuttelemassa. Viking Grace kutsui. Bileristeily. Ja tietty mä tässä koko ajan mietin että laiva täynnä nättejä naisia... eiiiiii. Mustat sukat... ompi mulla... en mää enää tajua. Yritän jopa ajatella että jos koittas väkisin ajatukset kääntää siihen toiseen, mutta luulempa että sydän on jo tehny valintansa...

Ei kai tässä oikeen muuta osaa kirjotella..

Ã…boTorstai 12.09.2013 02:32

No hei taas. Kai sitä pitää nyt sitten kirjotella taas jotain tännekin. Pari viikkoa nyt Turussa asunut ja onhan tää lähteny käyntiin... sanosinko melkosen vauhdikkaasti.

Muutto meni ihan mukavasti hauskojen muuttomiesten juttuja kuunnellessa. Heti muutaman päivän jälkeen löysin täällä galleriassa poitsun jonka kanssa tulin juttuun hyvin. Tuli se sitten tavattuakin ja sehän oli menoa sitten... tähtiä yhdessä katseltiin ja hän mua saatteli kotiin ja ja ja. Mutta sitten totesi yllättäen että niin, eihän hän nyt mitään vakavaa. Jooh. No siinä sitten tuli mieleen toinenkin tyyppi samasta maasta, joka täällä Turussa asuu ja otimpa siihenkin yhteyttä. Sen luona tuli yksi yö nukuttua ja sitten myös tämän ensimmäisen luona... Voi mua. Ja nyt onkin sitten miettimistä että mitä ihmettä. Toinen leikkii ja toinen on muuten vaan.... no en tiä. Kai mä tässä vielä itteni satutan...

Eipä tässä muuten sitten, keskustassa vähän pyörinyt, työkkärissä asioinut ja semmosta. Mii laik Turku.

Kai mä kirjottelen lisää myöhemmin...

Terveisiä TurkistaTorstai 22.08.2013 01:49

Elikkäs Turkin reissu on takanapäin, eilen on kotiuduttu ja kai siitä pitäs jotain kirjotella.

Noh, menomatka alkoi Turusta keskellä yötä, mikä teki vähän hölmön olon ja reissusta hippasen verran raskaamman. Matka oli pitkä lentoineen päivineen, äidin oloa yritettiin helpottaa kun joutui niin kauan istumaan. Perille kuitenkin päästiin Antalyaan iltapäivällä ja kyllä se kuumuus tuli heti vastaan kun lentokoneen ovet avattiin. Huhheijaa. Tässä välissä mainittakoon että pääsimpä sitten lentokoneen ohjaamoonkin. :) No Alanyaan tultuamme asetuttiin hotelliin ja alettiin ihmettelemään että no täällä sitä nyt sitten ollaan.

Päivät kului siinä pyörätuolille sopivaa ohjelmaa suunnitellessa, mutta eihän sitä oikein tahtonut olla. Kaupungilla käveltiin jonkin verran päivisin. Keskiviikkona oli hotellilla iltapalan aikaan Turkkilainen ilta vatsatansseineen. Yhtenä päivänä käytiin kala-jalkahoidossa, joka oli aika vänkä kokemus. Shoppailtua myös tuli, lähinnä vaatteita, jotka on siellä halpoja. Niinkuin vähän melkein kaikki muukin. Lauantaipäivään kuului oman matkani kohokohta ja yhden haaveen toteutuminen; pääsin kuin pääsinkin sitten uimaan delfiinin kanssa. Huikeaa oli sekin. Yllättävän kalamainen otus, märältä kumiltahan se tuntui kuten olen aina ajatellutkin mutta yllättävän kovakin kun sitä kosketti. Luulin että olisi jotenkin pehmeämpi. Valasmaiset puhaltelut ja pärskimiset oli myös hieman yllätys sekä se, että vieressä ollessaan ei kyllä vaikuttanutkaan niin isolta kuin olisi voinut kuvitella.

Ruoka oli hyvää ja valikoima oli runsasta. Hotellin henkilökunta oli suht mukavaa ja palvelualtista, joskin se englannin puhuminen niiden kanssa oli tuskaa kun kaikki eivät montaakaan sanaa ymmärtäneet tai puhuneet. Yksi kivannäköinen poikahan siellä mun huomioni vei, ja muutamia katseita vaihdettiin, mutta eipä juuri sen enempiä.

Yleisesti ottaen ympäristö ja ilma oli komeaa mutta kuumaa, vuoria ja palmuja oli huikea katsella. Ilma oli kyllä välillä aika tukahduttava, onneksi hotellihuone oli jääkaappi ulkoilmaan verrattuna. Kuumuuteenkin silti tottui yllättävästi matkan loppua kohden. Hotellin pihassa tuli istuttua silittelemässä paikallisia kisuja, juomassa limua ja uituakin tuli altaassa sekä aurinkoa otettua. Enkä saanut edes itseäni kunnolla kärähtämään. :D Iltaisin sitten Tanjan kanssa mentiin vielä allasbaariin juomaan parit juomat.

Viimeisenä aamuna herättiin sitten 04.45. Parvekkeelle menin katselemaan, tähtitaivas oli kirkas, vuoret ja palmut muodosti siluetteja, ilmassa makea tuoksu, ilma oli lämpimämpi kuin Suomessa kesäpäivänä keskimäärin, kukko kiekui jossain, ruokouskutsu kaikui aavemaisena kaupungin hiljaisessa aamuyössä, vastapäisessä talossa joitakin valoja syttyi ja sammui... silloin ajattelin että miksen ole täällä valvonut yöllä ja katsellut millanen Alanya on yöaikaan. 06.15 tuli taksi ja lähdettiin kohti lentokenttää. Oltiin hiljasta porukkaa taksissa aamulla, osittain väsymyksen takia ja myös siksi, että eipä olisi tehnyt mieli edes lähteä pois. Paluumatka tuntui kuitenkin menevän jotenkin sutjakammin. Olin kotona vasta ennen puolta yhtätoista, mutta siinähän se reissu sitten oli.

Summa summarum: Haluan takasin. Ja äkkiä. Mieluummin heti.