Tänään sitten ajattelin aluksi että pidän kotipäivän. No eipä voi muuta sanoa kun että olipa hyvä eteen pitänyt. Oli vaan semmonen olo että nyt on jostain syystä lähdettävä. No syystä todellakin...
Pääsin siihen torille ja olin menossa hansan pankille päin. Siinä sitten huomioni kiinnittyi ohi ajavaan autoon jonka katolla oli keltaista... ja rekisterinumeroa vilkaisin... ja sitten vilkaisin toisen kerran, jolloin jo pulssini nousi, ja oli pakko katsoa kuskia... BINGO. Treasure found. Lähdin sydän kurkussa miltei juoksemaan toiselle laidalle toria mihin näin sen pysäköivän. Kävelin kohti autoa, se vilkaisi mua päin ja sieltä se hymy tuli. Nousi autosta ulos ja juteltiin joku hetki. No nyt tiedän nimen ja miten sen todennäkösesti löytää kaupungilta. Harmi vaan että kertoi olevansa suhteessa (ylläri ylläri...)
No, semmosta. Pankissa sitten istuin ajatuksissani mutta ajatukset rikkoi erään asiakkaan kovaääninen huuto puhelimeensa. Oli vissiin jonkun sortin aviokriisi menossa. "Jos sää sen .....n kanssa meinaat niin tule nyt ***** hakemaan nuo rojusi pois. ..... on LUTKA, hae se puhelimeen HETI. Niin, sillä ....lla on mun pankkikortti ja se tullaan hakemaan poliisisaattueessa pois. Avioeropaperit lähtee TÄNÄÄN. SINÄ *****n idiootti valehtelet..." ja kun huuto oli jatkunut niin veihän siitä sitten järkkärit rouvan (tulevan entisen rouvan kaiketi) ulos selvittelemään asioitansa.
No, piti vähän hankkia nyt niitä postikortteja että saa huomenna lähetellä ja ei kai tässä kotona muuta kun vähän rentoutumista taas. Liput Helsinkiin on ostettu ja ei kai siinä sitten.
