IRC-Galleria

Joopas joo. Vapaata sunnuntaita tässä viettelen. Koitan nyt siirtää eräitä asioita pois mielestä ja odotella vaan mitä uutta elämä tuo. Ensi viikko olis töissä aamua, voi morjes taas että tekeepi hyvää ne viiden herätykset. No on siinä pari koulutuspäivääkin sitten.

Mies on kaverinsa luona kattomassa Afrikan cupin finaalia, jalkapalloahan sitä täytyy vahtia siellä tietty. Hyvä että viettää aikaa kavereidensa kanssa. Minä olen tässä sillä aikaa hurja ja ryyppään... omppumehua. Jeps.

Ulkona on liukasta ja vähän kylmenemään päin tänään, mutta on se toisaalta luvannu plussaa ens viikolle kai. Aurinko tekee kutaa itse kullekin.

Näin se on helmikuukin jo alotettu ja töissähän nämä päivät menee, suurin osa viikosta ainakin. Vaikka mahtuuhan näitä vapaitakin tähän väliin. Siellä töissä sattuu ja tapahtuu ja päivät on yhä hullumpia, aina ei muista edes kontrolloida kovin hyvin omaa käyttäytymistään että se pysyisi mahdollisimman aikuismaisena ja ammatillisena... no, heittää siellä sitä huumoria onneksi muutkin.

Nyt vaan tossa yks päivä tuli vähän sellasta kylmää vettä niskaan erään henkilön taholta... mitäpä siihen voi sitten sanoa. Kaipa se siitä selviää että mikä on homman nimi noin niinkus oikeesti. Vähän tuntuu siltä ettei kaikki nyt ihan ole kunnossa ja huolissanikin olen.

Miehen oleskelulupapäätöksestä on nyt valitus lähtenyt menemään ja ai että kun mie rakastan tätä ainaista oottamista. Oota sitä, oota tätä, oota tuota. Oota kaikkea koko elämäsi. No siltä tämä vähän tuntuu mutta kaipa se kevät jotain uutta ratkasua asioihin tuo.

Eipä tässä muuta kun talven jatkoa... onneksi on hyvää musaa löytynyt taas mp3:een roppakaupalla...

Nyt on sitten töissä aamuvuoroputki ohi, eikä enää aamuvuoroja vähään aikaan. Huhheijaa, kyllä noi neljän tunnin yöunet koville ottaa mutta onneksi töissä on kivaa. Viihdyn siellä kyllä ja uskaltaisko sitä jopa sanoa että nyt mä olen tainnu löytää oman alani. Ei voi muuta sanoa kun että ihan oma maailmansa tuo paikka ja jokanen päivä toistaan... no, mielenkiintosempi. :D

Eilen oli taas yhdistyksen kokous, menihän siinä kolmisen tuntia ja vielä pitäs sähköpostia lähettää sinne ja tänne kai.

Sään puolesta ollaan Suomen normitalvessa, ensin on -17 ja sitten -1. Lunta on silleen, no, tarpeeksi.

Joillekin asioille ei voi kun antaa aikaa, kai se tästä.

Miksi naiset AINA rakastuvat renttuihin?

Hepskukkuu.
Vuosi on alkanut työn merkeissä... tuolla ongelmaisia autellessa ja asioita oppiessa on vähän omakin pää koetuksella, mutta ei voi kun antaa aikaa, kyllä kai kaikkeen oppii suhtautumaan. Ihan liikaa kaikenlaista nyt silti on muutenkin.

Miehen oleskelulupapäätös tuli takasin kielteisenä tässä yks päivä, no siinä sitten alettiin valitusta suunnittelemaan. Eilen sitten tuli tieto että käännytys toistaiseksi jäissä kunnes oikeuden päätös sanoo sanansa. No kai se valitus silti pitää tehdä.

Kivut on ollu tänään poissa, mitä ei tietenkään saisi edes sanoa ääneen. Päivällä kävin työpaikalla palauttamassa eilen kaulaani kotiin lähtiessä unohtuneet avaimet. Iltasella opetin maahanmuuttajille taas kaunista ja rikasta Suomen kieltä. Huomenna pitäs varmaan käydä juttelemassa jonkun kanssa tästä mielen myllerryksestä ja ja ja... kelakin sais joskus tehdä jotain ajallaan ja oikein, huoh. No ehkä tässä nyt oli tärkeimmät mitä tähän viittin kirjotella.

RIP Vieraslista tai jotain..

Nonnih jos taas kirjottelis jotain.

Joulu on nyt sitten tässä ollut taas ja ihan rauhallisesti ja mukavasti mennyt kotona miehen kanssa. Syöty hyvin ja laiskoteltu. Kiloja varmaan tullut lisää. :D

Uudenvuoden suunnitelmissa oli mennä Helsinkiin mutta empä tiedä... voi silti olla että jään kotiin, olis varmaan sitä seuraa tässäkin ja tarpeeksi ohjelmaa.

Uudenvuodenaatosta tasan viikko eli 7.1 alkais sitten työkokeilu. Pääsee taas pitkästä aikaa kotoa pois. En vaan tiedä miten sitä sitten vääntäytyy parinkymmenen asteen pakkasessa puoliunessa seitsemäksi töihin tammikuun aamuina, mikäli paljon niitä aamuvuoroja tulee. Varsinkin kun nyt on jo taas pitemmän aikaa tottunut nukkumaan niin pitkään kuin huvittaa. No terveellistä se vaan on joskus herätä aikasinkin, kai...

Eipä tässä varmaan muuta, joulu on tapaninpäivää vaille taputeltu tältä vuodelta, pitäsköhän ensi vuonna kokeilla jotain muuta kuin kotijoulua...

TAHDONTAHDONTAHDONTAHDON... Mitäs facebook... TAHDON! Entäs mitäs telkkarista tu... TAHDON! No luempa sitten vaikka leh... TAHDONTAHDONTAHDON! Nooo, jospa kuitenkin koittasin vielä sitä naamakir... TAHDONTAHDONTAHDONTAHDONTAHDONTAHDON.

No aijaa. Ihanko tosi. Tahdotteko te. No minä EN tahdo. Avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi, mutta kun varsinkin nuorten mielestä on nyt niin tärkeää ja muodikasta TAHTOA. Jos nyt tahdotaan niin mitähän muuta seuraavaksi tahdotaan. Lapselle äiti ei voi korvata isää eikä isä äitiä.

Jos mä näen vielä yhdenkin TAHDON niin se tulee mun korvistani ulos

Tänään tuli taas käytyä verikokeissa, tiedä sitten mitä se lääkäri meinaa että pitäisi tehdä. Kun on tosiaan se kasvain löytynyt, ja kuukauden takaisissa verikokeissa joku arvo pielessä, ja nyt etsitään syöpää, niin joo-o.

Mitäs tässä muuta... ajatukset joskus meinaa vähän vaivata päätä mutta kai se tästä. Yritän taas katsoa jos nyt saisi sen kaverin jostain Kassulle.

Ulkona alkaa ilmat olemaan kylmemmän puoleisia, ei paljon nouse nollan yläpuolelle päivälläkään enää ja kädet ja kaikki jäätyy. Mä olen muutenkin koko ajan sisälläkin niin vilunen.

No, kai taas joskus kuulumisia...

Syyspäiviä vietellessä. Tänään kävin Sininauhassa kysymässä että jos pääsisi työkokeiluun. Voihan tuo olla että ensi kuussa ottavat.
Samalla tavalla päivät tässä menee. Kyllä se hyvä olisi jos nyt pääsisi tuonne kouluunkin. Mitäköhän tässä muuta... no ei kai, Kassu voi ihan hyvin, vaikka pari päivää oli sen olonen että kipeetä tekee johonkin kohtaa. No, onneksi tokeni.

Tällä viikolla menen kyllä vielä uimaan. Nih.