IRC-Galleria

Kolme vuotta sitten tähän aikaan olin Pantanalin matkalla. Lepäilin riippukeinussa, bongailin alligaattoreita ja uin kristallin kirkkaassa vedessä. Ja mietin ruotsalaisvaihtari-Fridan kanssa, että meilläpäin vietetään Lucian-päivää ja täällä me vaan maataan auringossa.

Tänään olen tehnyt tiimityötä, laukonut kaikkea tyhmää ja nukkunut. Mutta taidan olla nyt onnellisempi kuin kolme vuotta sitten. Ja aina hetkittäin tuntuu, että juuri nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Joskus se tuntuu kyllä pelottavaltakin - ei voi olla miettimättä, että kuinka kauan kaikki voi jatkua näin hyvin... Mutta koitan olla ajatelematta sitä. Ja yrittää vaan nauttia tästä niin kauan ainakin sitten kuin tätä riittää.

Pikkujoulut rantasaunalla olivat onnistuneet. Porukkaa ei ollut paljoa, mutta en mä sinne enempää ihmisiä olis tarvinnutkaan. Melkeenvoitettiin Bum'tsi bum, lauleskeltiin, naurettiin poikien balettiesitykselle, koettiin Sallan kanssa ahaa-elämys ja saatiin joulupukki vieraaksemme. Olin kuskina [ihanaa, pitkästä aikaa taas auto hetken käytössä] ja sitämyöden ilta venyi melko myöhäiseen. Mutta en valita. Hihittelimme Tiina K:n savonmurteelle, miehelle, joka aikoo juosta sata kilometriä sunnuntaina, "kaapista ryminällä tulleelle parille" ja muille hassuille ihmisille. Mutta en hihitellyt kellekkään pahalla, vaan ihan hyvällä. Höpsöjä ovat.

Noin kolmen tunnin yöunien jälkeen lähdettiin reippaina tyttöinä kouluun. Olin jotenkin kummallisessa mielentilassa, jaksoin luennolla keskittyä [kirjoittelin vain vähän Tiina K:lle] ja tiimityöskentelyssäkin jaksoin olla mukana, vaikka työskentelytilamme haisikin aika pahalle.

Koulun jälkeen mentiin "käymään" Tiina K:lla. Minä ja Bärre maattiin Tiinan sängyllä ja koitettiin olla antamatta naismaisia vinkkejä Roopelle, joka vaihtoi kahden lampun paikkaa. Ehdotimme ainoastaan leikkuulaudan käyttöä ja jouluvalojen sytyttämistä. Välillä ihmettelen, miten "meidän pojat" jaksaa meitä kaikkia hihitteleviä tyttöjä. Ne on kyllä ihania, todettiin se taas kerran Bärren ja Tiinan kanssa.

Nukuin kahen ja puolen tunnin "päikkärit" siinä puoli kuuden jälkeen, kun olin tullut kotiin ja syönyt. Ja loppuilta ollaan katseltu telkkaria. Keittiössä on puhtaita tiskejä koneessa, mun huone on yhtä kaaosta ja pölypallerot kävelee kohta jo ulko-ovella vastaan. Mutta tänään en ole jaksanut välittää. Onneksi Bärrekään ei välitä. Se vaan toimii apukuskina [mikä mun ajotaidot huomioonottaen onkin tarpeellista] ja keksii uusia sanoja.

On ollut aika hienot kaksi päivää.