IRC-Galleria

Matkapäiväkirja osa 3 - Kotona

Lauantai-illalla lähdetiin siis Kutron mökille saunomaan. Siellä oli hiljaista, kaunista, tunnelmallista ja ihanaa. Aaltojen ääni kiviä vasten, myrskärit, syksyiset maisemat, puusauna, Suomenlippu... Teki hyvää vietää ilta siellä.

Aamulla heräiltiin aikaisin. Veera oli suloinen, kun ei olis millään tahtonut herätä. Ja Kutron ilme oli näkemisen arvoinen, kun se söi pastaa aamupalaksi. Itseänikin väsytti, mutta noilta ihmisiltä saa voimaa hymyillä, nauraa, tiskata ja lähteä liikenteeseen.

Ajettiin vesisateessa Pieksämäelle. Kutro ei ollut ainut, jota jännitti. Puol ykstoista lähti juoksijat liikenteeseen ja me huoltojoukot toki sitten myös. Ajeltiin ympäri Pieksämäkeä, jotta oltiin aina pienin väliajoin ottamassa valokuvia, antamassa juotavaa tai syötävää, laulamassa tai huutamassa Kutrolle. Kun näki Kutron hymyilevän, hymyilytti itseäänkin, ja kun näki, että siihen sattu ja otti lujille, tuli melkein itku itsellekin.

Kutro juoksi koko maratonin ja on nyt meidän kaikkien idoli. Tuntui tosi uskomattomalta, että toinen oikeesti juoksee 42 kilometriä ja vähän päälle (?). Hui. Mutta jos Kutro päättää jotain, niin se myös pitää. Toi kyllä pitäis itsekin oppia!

Puolet porukasta lähti sitten heti maratonin jälkeen kotimatkalle. Minä ja Vilkku ooteltiin et Kutro kävi saunassa ja söi, sit ajeltiin vielä Kutron mummolle ja kotiin, ja sieltä sit vasta lähdettiin kotimatkalle. Autossa oli mukava olla. Juteltiin, kuunneltiin radiota [välillä lisättiin volymea tuntuvasti, kun tuli hyvä biisi] ja oltiin vaan. Pysähdyttiin yhelle apsille ja juotiin Kutron mummon tarjoamat teet. Kutron mummo on kyllä kultainen.

Kaikkia kamoja ei ole vieläkään purettu. Ehtiihän sitä.


***

Tänään.


Oltiin aamulla pitämässä dialogi-pedagogiikan mukaista uskonnontuntia paikallisella yläasteella.. Mitä enemmän pääsee käyttämään diapedaa, sitä paremmalta se tuntuu, vaikka totta kai on ongelmia ja puutteita siinäkin.

Sitten siirryttiin omalle koululle ja purettiin vähän päivää.. mietittiin tavoitteiden saavuttamista ja muuta. Partiossa on kyllä saanut oppia niiin paljon!

Jäätiin Tanjan kanssa kaksin ootteleen meidän keskiviikon messun saarna-ryhmän kokoontumista. Puhuttiin paljon. Uskosta ja kaikesta. Teki taas hyvää. Olen taas hirveesti miettinyt muuttamista, Japaniin lähtemistä, ihmisiä... kaikkea. Tanja osas valita oikeita sanoja. Ja mä tajusin, että tavallaan on ehkä hyvä muuttaa Pyhärantaan ennen Japaniin lähtöä. Täällä elämä on tietynlaista, sellaista tosi menevää tai jotenkin. En tiedä, miten osaisin täältä lähteä Japaniin. On ensi hyvä siirtyä vähän kauemmas. Pyhärannasta pääsee tänne vielä vierailulle. Pyhärannasta osaan jo lähteä. Olen lähtenyt sieltä Brasiliaan ja Järvenpäähän. Ja tiedän, että vaikka lähden, niin silti tietyt ihmiset pysyy mun elämässä, eikä millään muulla sitten olekaan merkitystä.

Ja kaikki murheet voi jättää Jumalalle. Ne keskeneräiset jutut, asiat jotka askarruttaa. Kaiken. Ja kun lähden Japaniin, saan varmasti lähteä rauhassa, sanoi Tanja.

[Suunniteltiin me sitä saarnaakin, ja suunnitelmat vaikuttaa hyviltä. Ja nyt yritän alkaa tehdä kaiken maailman miljoonia asioita, jotka tarttis tehdä liittyen muuttoon / arkeen / kouluun.]